Vieraskynä Asta-tädin näkymätön hattu

Tätini Asta oli kukalliseen navettatakkiin, lonksuviin kumisaappaisiin ja ruudulliseen huiviin pukeutunut, kolisevan hoikka hahmo. Silloin kun hänen vallattomia, harmaita suortuviaan ei peittänyt keittiöpyyhettä muistuttava huivi, oli hänellä päässään hattu. Sellainen pillerirasian mallinen, musta ja arvokkaan näköinen. Tai kapeareunainen lierikko, jonka alta hän loi kohtalokkaita katseita kuin Greta Garbo. Kummatkin pysyivät päässä kuminauhan avulla myös tuulisella säällä. Kuminauha painoi leuan alle vaon ja muodosti tädille kaksi leukaa. Vaikka täti riisui hattunsa, oli hänellä silti kaksi leukaa, joista alimmainen muodosti kalkkunankaulaa muistuttavan pussukan. Kuvittelin lapsena, että tädillä oli silloinkin päässään hattu, sitä ei vain voinut nähdä. Näkymätön hattu.