Yli kuusi vuosikymmentä Suolijärven rantamaisemissa asunut Vesa Kaloinen tietää, mistä puhuu: kauneimmat tienvarsi- ja rantamaisemat kätkeytyvät tätä nykyä pusikoiden ja vesakoiden taakse.
– Aikoinaan lampaat ja lehmät pitivät huolen siitä, että maisema pysyi avoimena. 12-tietä pitkin kun kulki, näkyi aivan toisenlainen maiseman kauneus kuin nykyisin, Kaloinen sanoo. Hän haluaisi, että keskihämäläisen veto- ja pitovoiman yksi tärkeimmistä tekijöistä, kaunis maisema, kaivettaisiin jälleen esiin pusikoiden takaa.
– 12-tie halkoo hienoa hämäläistä maisemaa, mutta ohikulkijat saavat siitä vain kalpean aavistuksen, kun pusikoituneet tienvarret estävät näkyvyyden.
Kaloinen teki valtuustossa ollessaan aloitteita tienvarsien avaamiseksi täyteen kukoistukseensa ja painotti viihtyvyyden lisäksi myös turvallisuuden lisääntymistä, mutta totesi vanhan viisauden pitävän paikkansa: pelivuoro on yleensä aina kysyjällä.
– Asiasta puhuttaessa kaikki olivat aina samaa mieltä, noinhan se on, mutta ei siitä mitään käytännön toimenpiteitä koskaan syntynyt. Nyt yritämme löytää niitä ihmisiä, jotka ovat nyökyttelyn lisäksi valmiita myös tarttumaan toimeen – ja vaikka sahaan ja vesuriinkin, Kaloinen kertoo.
Ensimmäisten joukossa asiasta innostui Veli-Antti Silpola, joka pitää kaikkea yhteistä tekemistä varsin tärkeänä pitäjien elinvoiman kannalta.
Haluamme rakentaa tästä yhteisen tavoitteen, johon kaikki pääsevät myös osallistumaan.
Vesa Kaloinen ja Veli-Antti Silpola
– Uskon, että tällä seudulla talkoohenki elää vieläkin vahvana, tarvitaan vai joku, joka järjestää. Olemme olleet jo yhteydessä useisiin alueen yhdistyksiin ja järjestöihin, ja kiinnostusta ehdottomasti on, Silpola kertoo.
Molemmat miehet uskovat myös rahoituksen järjestyvän, kunhan talkoot saadaan käyntiin.
– Jo pelkästään raivauksesta syntyvästä energiahakkeesta saatavilla tuloilla pystytään ainakin tarjoamaan talkookahveja, sanoo Vesa Kaloinen
– Uskoisin tällaisen yhteisen maiseman raivauksen olevan mahdollinen rahoituskohde yhteiskunnallisia hankkeita tukeville tahoille, ja ihan vaikka EU-hankkeenakin, jos asiasta oikein innostumme.
Kaloinen muistuttaa, että kyse on jatkuvasta prosessista, joka ei yhdellä kertaa tule kuntoon. Yhdessä tekeminen voisi kuitenkin jo sellaisenaan tuoda lisäarvoa kyläelämään.
– Mielessä on sekin käynyt, että jos kerran Hämeen linnan valleille viedään lampaita pitäjistä maisemaa hoitamaan, voisimmehan me ehkä saada niitä kylienkin maisemaa vaalimaan.
Maanomistajien rooli on tässä projektissa ratkaiseva. Ilman lupaa ei kenenkään maalle saa mennä pusikoita raivaamaan, vaikka tarkoitus olisi kuinka hyvä tahansa.
– Tielaitos hoitaa raivauksen yleensä ojaan asti koneellisesti, mutta kaikkein hankalimpiin paikkoihin ei koneella pääse. Tässä on hyvä ajatella sitä, että jos talkooporukka tulee pusikoita raivaamaan, jälki on siistimpää, tehdäänhän se käsityönä, Veli-Antti Silpola muistuttaa.
Kaloinen ja Silpola toivovatkin, että maanomistajat ottaisivat heihin rohkeasti yhteyttä ja kertoisivat alueita, joihin talkooväki voisi tulla auttamaan maiseman kaunistamisessa.
– Meihin voi myös olla yhteydessä, jos uskoo omalla yhdistyksellä tai yrityksellä olevan mahdollisuuksia olla mukana tällaisessa talkootoiminnassa.
Ensimmäiseksi miesten mielessä ovat erityisesti olleet Suolijärven rannat, Teuronjoki, Ormijoki ja Sairialan joki, joiden raivaaminen avaisi uusia mahdollisuuksia myös melonta- ja veneilyharrastuksille. Saattaisivatpa alueen tontitkin saada lisäarvoa, jos maiseman kauneus pääsisi kunnolla esiin.
– Pitäjissä on kuitenkin takuuvarmasti muitakin paikkoja, joiden pusikoituminen on murehduttanut ihmisten mieliä. Haluamme rakentaa tästä yhteisen tavoitteen, johon kaikki pääsevät myös osallistumaan. Ensimmäiseksi etsimme sen vuoksi kohteita, joissa talkoita voitaisiin toteuttaa. Pyydämmekin kaikkia pitäjien asukkaita ikuistamaan ne pusikot ja vesakot, joiden poistaminen avaisi erityisen kaunista maisemaa ohikulkijoidenkin ihailtavaksi, Kaloinen ja Silpola lähettävät terveisensä Keski-Hämeen lukijoille.
Kuvat ja kuvaukset mahdollisista raivauskohteista voi toimittaa Keski-Hämeen toimitukseen lokakuun loppuun mennessä joko sähköpostilla, palautelomakkeella, kirjeellä tai torstaisin paikalle tuoden. Ensimmäiset talkoot yritetään saada aikaan jo tämän vuoden puolella, ennen ensilumen satamista.