Päivän Sana Armollisesti uuteen vuoteen

Joulun jälkeen monella sekä takki että rahapussi ovat tyhjiä. Uusi vuosi on kuitenkin alkanut ja vuoteen pitäisi loikata innostuneena ja uusin voimin, latautuneena. Talvi kuitenkin painaa päälle ja yhä päivä on kovin lyhyt ja pimeä. Parhaillaan eletään juuri sydäntalven puoliväliä ja keskikohtaa. Vanha kansa uskoi, että Heikin päivänä (19.1) talven selkä taittui tai peräti katkesi. Karhunkin sanottiin silloin kääntävän kylkeä talvipesässään. Moni haluaisi viettää talvikauden myös siellä karhunpesän pimeässä ja lämmössä ja herätä vasta kevätpurojen solinaan ja muuttolintujen liverrykseen. Onneksi valon määrä alkaa nyt pikkuhiljaa lisääntyä ja päivä pidentyä minuutti kerrallaan. Meillä on toivo lumen ja jään alta vapautuvasta keväästä.

Niille, joita kaamos ahdistaa ja joiden sukset eivät hangilla luista, Raamattu antaa ihanan lohdutuksen sanan: ”Yhtä lailla Herra antaa omilleen, vaikka he nukkuisivat”. ( Ps. 127:2) Aina ei ole pakko jaksaa, olla tehokas ja tuottelias. Ihmiselle on annettu lupa ja oikeastaan luomisen perusteella myös velvollisuus levätä ja ladata akkujaan. Joillekin se on toki aktiivista ulkoilua ja harrastuksesta toiseen pomppimista, mutta yhtä sallittua on myös nukkua ja nähdä unta keväästä. Jumala on armollinen myös niille, jotka eivät jaksa aloittaa vuotta täydellä teholla.

Herra, tänään en jaksa iloita talvihangista ja paukkuvista pakkasista. Haluaisin vain käpertyä peiton alle ja nukkua. En ole yhtään tehokas enkä toimelias. Anna sinä minulle lepo ja rauha. Kannattele minua sylissäsi kuin pientä lasta ja sulje minut rakkauteesi. Kiitos siitä, että sinä et vaadi minulta enempää kuin mihin pystyn. Aamen.

Kirjoittaja on Hauhon ev.lut. seurakunnan seurakuntapastori.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut