Päivän Sana: Kuolevan miehen opetus

Sari Järä

Kuutisen vuotta sitten tuttu pappi lähti viimeiselle matkalleen. Hän oli täyttänyt 50 vuotta, ja syöpädiagnoosinsa jälkeen hän eli n.kuusi kuukautta. Ystävät rukoilivat tiiviisti hänen puolestaan ja ainakin osa oli varmoja siitä, että Jumala parantaa hänet. Sairaus kuitenkin nakersi häntä, ja päivät kävivät vähiin, toivoa paranemisesta ei ollut. Maallinen tomumaja luhistui.

Mutta tämä kaveri vaikutti kaiken keskellä rauhalliselta. Hän jopa tsemppasi muita. Hänellä oli varma päämäärä.

Hän kirjoitti viimeisen kerran Facebookiinsa: ”Sairauteni etenee kaiken aikaa ja inhimillisesti katsoen ennusteeni ei ole valoisa, mutta luottamukseni onkin Jumalassa, joka on paljon suurempi ja valoa riittää. Elämä on kaunista ja sitä on tarjolla kaikille. Pitäkää toisistanne huolta ja nauttikaa elämästä, niin minäkin teen.” Kahdeksan päivää myöhemmin hän kuoli. Hänen viimeinen sanansa oli ”kultakaupunki”. Jokohan hän näki sen loiston, oliko astumassa portista sisään?

Tässä elämäntarinassa on mielestäni jotain inhimillistä elämää suurempaa. Etenkin se rauha ja levollisuus lähestyvän kuoleman edessä, oli erittäin puhuttelevaa. Se oli jollain tapaa jopa ihmeellisempää kuin se, jos hän olisi parantunut. Vaikuttaa vahvasti siltä, että Jumalan rauha, joka on ymmärrystä ylempi, lepäsi hänessä. Hän sai voiman korkeuksista.

Usein sanotaan, että niin kauan kuin on elämää, niin kauan on toivoa. Ei, ei meidän toivomme voi perustua heiveröisen ja helposti särkyvän tomumajan toimintaan. Jos toivo laitetaan kuihtuvaan kehoon ja sen rajalliseen toiminta-aikaan, se on kuin hiekalle rakentamista. Raamattu vakuuttaa meille, ettei toivomme tarvitse loppua silloinkaan, kun maallinen elämä loppuu. Meillä on iankaikkisen elämän toivo, se että elämä jatkuu, vaikka kuolemme.

Toistan kuolevan miehen sanat, ne olkoot viisautena ja ohjauksena tässä kohtaa meille, uuden vuoden matkan alussa: ”Elämä on kaunista ja sitä on tarjolla kaikille. Pitäkää toisistanne huolta ja nauttikaa elämästä!”

Siunattua Uutta Vuotta 2022!

Kirjoittaja on Lammin ev.lut. seurakunnan kappalainen.

Kommentoi