Tiedättekö elokuvan Päiväni murmelina? siinä Bill Murrayn esittämä televisiotoimittaja herää joka samaan päivään, uudestaan ja uudestaan.
Samalta on tuntunut viimeiset vajaat kaksi vuotta täällä toimituksessakin. Ei ole juuri ollut viikkoa saati päivää ilman koronauutisia. Tasan vuosi sitten harmiteltiin, kuinka Suomessa ja Hämeessä taudin toinen aalto osui juuri siihen ajankohtaan, jota etukäteen eniten pelättiin, vuoden pimeimpään ja synkimpään aikaan, jolloin ihmisten jaksaminen ja mielenterveys on perinteisesti muutenkin koetuksella.
Samoin on käynyt nyt, kun taistelemme viimeisintä, kaikkia aikaisempia laajempaa, tartunta-aaltoa vastaan. Vuosi sitten tsempattiin sinnittelemään joulunpyhät ja alkuvuosi tiukasti terveysviranomaisten suositusten mukaan. Samalla elättelimme toiveita paluusta normaalimpaan elämään valon lisääntyessä ja kevään koittaessa.
Siinä mielessä murmelipäivämme jatkuvat, että samat toiveet ovat mielissämme nytkin. Odottelemme vähitellen kolmannen rokotuskierroksen alkamista, ja sen mahdollisesti tuomaa helpotusta taudin kuriin saamiseksi.
Valitettavasti joulua vietetään tällä viikolla jo toisen kerran normaalista poikkeavissa olosuhteissa. Omikronvariantti leviää Euroopassa ja meillä vauhdilla.
Vaikka suomalainen yhteiskunta on yksi maailman turvallisimmista, pitkittyneen poikkeustilanteen seurauksia käsitellään vielä pitkään. Neljännes nuorista kärsii mielenterveysongelmista, ja ikääntyneistä kolmannes kokee yksinäisyyttä. Eristyneisyys lisää molempia, vaikka kumpaakaan ei voi yksin laittaa koronan piikkiin.
Näinä aikoina hyville ajatuksille, teoille ja sympatialle on enemmän tilausta kuin vuosiin.
Yksinäisyys, toimettomuus ja toimeentulon vaikeudet ovat pitäjissäkin osa monen perheen arkea. Yhä useampi hakee rohkeasti apua, mutta ruuhkautuneet palvelut eivät ehdi tilanteeseen mukaan. Jos apua ja tukea olisi saatavilla oikeaan aikaan, yhteiskunnan kulut olisivat huomattavasti pienemmät.
Kaikesta huolimatta joulu kuitenkin tulee tölleistä kurjimpaankin. Ja tänäkin vuonna joulu on ennen kaikkea perheen ja läheisten juhla, vaikka moni jouluperinne jää toteutumatta ja joulutapahtuma järjestämättä.
Joulun aikaan on tapana osoittaa hyvää tahtoa itse kullekin. Mutta pitääkö sen rajoittua vain jouluun? Ajatteleeko joku niin, että jos on jouluna oikein hyväntahtoinen, voi muut ajat häijyillä vapaasti sydämensä kyllyydestä?
Näinä aikoina hyville ajatuksille, teoille ja sympatialle on enemmän tilausta kuin vuosiin. Otetaan tavoitteeksemme tehdä ensi vuodesta kulunutta parempi niin välittämisen, lähimmäisten kohtaamisen kuin armollisuudenkin puolesta. Armollisuus koskee tässä kohtaa myös meitä itseämme.
Keski-Hämeen toimitus toivottaa lämmintä ja sydämellistä joulua kaikille lukijoillemme.
Kirjoittaja on Keski-Hämeen päätoimittaja.