Pääkirjoitus | Itkuhan siitä tuli

Tämän viikon lehden tekeminen on ollut hämmentävä kokemus. Minulle on tullut niin monta kertaa kyyneleet silmiin, että oikein jo nolottaa. Onneksi ei kukaan ole nähnyt. Erityistä asiassa on se, että ne ovat olleet liikutuksen ja ilon kyyneleitä. Melkein kaikki.

Lammin lukion 60-vuotisjuhla oli paikalla olleiden kertoman mukaan mieliinpainuvan hieno tilaisuus, ja vaikka sitä lehteen laittaessa liikutuinkin V.A. Koskenniemen ihanaa Koulutie-runoa muistellessani, niin itsesääli iski kyllä perjantaina, kun en jo kaksi viikkoa sitten puhjenneen ikävän flunssan takia voinutkaan itse mennä paikalle. Kahteen kertaan tehty negatiivinen koronatestikään ei paljon lohduttanut, kun tiesi, ettei tätä ihan tavallistakaan flunssaa voi mennä julkiselle paikalle köhimään. Kyllikki Vilkunan ihastuttava puhe kuitenkin ilahduttaa juhlan jälkeenkin. Kiitos vielä kerran, että saimme julkaista sen Keski-Hämeessä! Aivan kokonaan puhe ei lehteen mahtunut, mutta lukion mielenkiintoiset käänteet eri vuosikymmeniltä löytyvät kaikki verkkosivuiltamme. Kannattaa käydä lukemassa nekin!

Toinen puhe, joka nosti kyyneleet silmiin, oli nuoren Knut Hiidenheimon hieno puhe Lammin sankarihaudoilla itsenäisyyspäivänä. Se on ihan kokonaan luettavissa sivulla viisi. Nuori mies näkee menneiden sukupolvien pyrkineen koko ajan rakentamaan jälkipolville parempaa isänmaata ja haastaa myös oman sukupolvensa samaan. Kun samalla sivulla vielä kerrotaan Kaisu Koskuen kirjoittamasta upeasta historiikista, johon on kerätty Lammin sotaveteraanien ja heidän naisosastonsa kokemukset nimenomaan jälkipolvia varten, niin onhan siinä tällaiselle itkupillille haastetta ihan kerrakseen. Eikä ihan helpolla päästä Arto Luurin teksti Päivän Sana -osiossakaan.

Kaiken kruunuksi lehteen ennätti viime hetkillä vielä tieto, että uuden kaupunginjohtajamme esityksestä uusi hallitus päätti pyörtää edeltäjiensä päätöksen ryhtyä perimään vuokraa Hauhon Veteraanimajasta. Nyt se on ihan selvällä suomen kielellä kirjattu Hämeenlinnan päätösasiakirjoihin, että Hauhon veteraanimajasta ei peritä vuokraa niin kauan kun yksikin veteraaneista tai lotista tai heidän leskistään on kaupungin alueella elossa. Kiitos päättäjät. Nyt teitte oikein.

Sodan jaloissa lapsuutensa viettäneet vanhempani kasvattivat minut kunnioittamaan kansani historiaa ja rakastamaan niin isänmaatani kuin äidinkieltänikin. Niin kuin muutkin suuret rakkaudet elämässäni, nämä tunteet ovat olleet valtava voimavara kaikissa elämäni käänteissä, ja olen vanhemmilleni hyvin kiitollinen siitä, että he oivalsivat antaa tämän vahvuuden valaisemaan tietäni, joka joskus olisi ilman sitä ollut hyvinkin pimeä ja raskas.

Tuntuu tavattoman hienolta nähdä, että myös minun jälkeeni tulevat polvet ovat saaneet omilta vanhemmiltaan ja opettajiltaan saman, arvokkaan lahjan.

Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Sodan jaloissa lapsuutensa viettäneet vanhempani kasvattivat minut kunnioittamaan kansani historiaa ja rakastamaan niin isänmaatani kuin äidinkieltänikin.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut