Vieraskynä Itsenäisyyspäivänä

Muutaman päivän päästä tämän lehden ilmestymisestä vietämme Suomen valtion itsenäisyyspäivää. Liput liehuvat, armeija marssii ja ravintolat täyttyvät juhlalounaan nauttijoista. Mutta kuinka usein pysähdymme ajattelemaan, miten suurten vaikeuksien, jopa kärsimysten kautta tuo itsenäisyys on saavutettu ja säilytetty.

Kaikkihan alkoi siitä, että Suomi oli suuren Venäjän pieni suuriruhtinaskunta, missä kaikki kumarsivat keisarille ja hänen Suomessa olevalle edustajalleen, kenraalikuvernöörille. Historia kertoo, että yhteiselo Venäjän kanssa meni kuitenkin pitkään hyvin. Suomella oli autonomia, oma kieli, senaatti, raha, postimerkki, armeija ja oikeusistuin. Mutta ajan mittaan kaikkea tätä ei katsottukaan hyvällä silmällä. Venäläistämispyrkimykset vahvistuivat ja kehittyivät ajan mittaan suoranaiseksi sorroksi. Samalla Suomessa vahvistui vastarintaliike. Niin kutsutut aktivistit alkoivat toimia maan alla ja päällä. Kenraalikuvernööri Bobrikoff ammuttiin. Venäjällä syttyi vallankumous, kansa nousi keisarivaltaa vastaan ja valta vaihtui. Emme olleet enää keisarin alamaisia. Suomen senaatti katsoi ajan koittaneen ja antoi itsenäisyysjulistuksen joulukuun 6. päivänä 1917. Tätä päivää on sittemmin vietetty Suomen itsenäisyyspäivänä joulukuun 6. päivästä 1919 lähtien.

Kumousaatteet levisivät myös Suomeen ja johtivat vastikään itsenäistyneen maan veriseen sisällissotaan. Osapuolina olivat porvareita ja maanomistajia edustaneet valkoiset ja teollisuus- ja maatyöläisiä edustaneet punaiset. Sodasta on käytetty monia eri nimiä, muun muassa luokkasota, vapaussota ja kansalaissota. Sota päättyi valkoisten voittoon.

Sodan jälkeen seuranneita 20- ja 30-lukuja on luonnehdittu toisistaan poikkeaviksi. Siinä missä 1920-luku oli vallaton, jopa iloinen vuosikymmen, 1930-lukua varjostivat pula-aika, poliittiset ääri-ilmiöt ja sodan uhka, joka toteutui marraskuun 30. päivänä 1939. Venäläiskoneiden laivue lensi odottamatta Viipurin ylle ja pudotti ensimmäiset pomminsa siviilien asuttamille omakotialueille. Suomi oli sodassa, jota kesti vajaat viisi vuotta. Maa kurjistui ja sen itsenäisyys vaarantui. Rintamilla menehtyi lähes 95 000 miestä ja haavoittui 202 000 miestä.

Tänä päivänä Suomi on Euroopan Unionin jäsen ja itsenäinen valtio. Oman rahamme olemme tosin menettäneet, ja suurin osa laeistamme säädetään Brysselissä. Lukuisat direktiivit ohjaavat elämäämme. Mutta meillä on kuitenkin yhä vapaus, oma kieli, armeija ja sotien pilkkomanakin kaunis maa.

Kirjoittaja on FM, kahdesti Viipurista karkoitettu Tuuloksen kesäasukas.

Siinä missä 1920-luku oli vallaton, jopa iloinen vuosikymmen, 1930-lukua varjostivat pula-aika, poliittiset ääri-ilmiöt ja sodan uhka, joka toteutui marraskuun 30. päivänä 1939.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut