Päivän Sana: Hoosianna!

Sanna Kuitunen

Tulevana sunnuntaina kajahtaa jälleen kirkoissa Hoosianna-hymni. Ensimmäisen adventin ja Hoosiannan sävellaji on duuri; iloa ja ylistystä, hyvän odotusta. Hoosiannasta alkavaa adventtiaikaakin tuntuu koko yhteiskunnassa leimaavan sama duuri. Joululaulut kilisevät kaupoissa ja omien odotustemme lisäksi mainokset luovat kuvaa kiiltävästä ja onnentäyteisestä joulusta, joka pian tulee.

Aina ei oma mieli pääse mukaan hilpeyteen tai nostalgiseen onnen odotukseen. Takana on pimeä syksy, ja elämässä voi olla monenlaista kuormitusta: pettymyksiä arjessa, sairautta, rahahuolia, ihmissuhdeongelmia, liikaa työtä ja tekemistä. Tai muuten vain yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta toisten ilosta. Iloinen Hoosianna ei välttämättä kaikille tule ensimmäisenä mieleen.

Hoosianna tarkoittaa kuitenkin ”auta, pelasta”, ja on monta tapaa lausua se. Riemuiten, iloiten, mietiskellen tai jopa tuskaisesti parahtaen. Adventtiaika tarjoaa myös mahdollisuuden pysähtyä kaiken hulinan keskellä ja tunnistaa ja tunnustaa oman sisäisen olonsa. Olipa se sitten tyyneyttä, tyytyväisyyttä ja iloa, tai rauhattomuutta, epävarmuutta ja kipua.

Vaikka eletään vuoden pimeintä aikaa, kristillisessä juhlaperinteessä valo lisääntyy ensimmäisestä adventtisunnuntaista lähtien. Kirkoissa ja monissa kodeissa syttyvät adventtikynttilät, jotka muistuttavat joulun lähestymisestä ja Jumalan lupausten täyttymisestä: Jeesus, maailman valo, tulee pimeyden keskelle.

Konkreettisen pimeyden ja kaamoksen lisäksi Jeesus tulee myös meidän oman elämämme hämäryyden tai pimeyden keskelle, juuri siihen tilanteeseen, jossa kulloinkin olemme. Jokainen meistä saa lausua Hoosiannansa omalla tavallaan – riemukkaasti huutaen tai viimeisin voimin kuiskaten. Auta, pelasta.

Siunattua adventtia!

Kirjoittaja on diakoni/nuorisotyönohjaaja Hauhon ev.lut. seurakunnasta.

Kommentoi