Ihanaa ja työntäyteistä tosielämää - 37 vuotta Karhunsillan maatilalla Lammilla emäntänä työskennellyt Arja Laurell kaipaa maatilaelämää ja sen arkea

Arja Laurell kaipaa maatilaelämää ja sen arkea.

Arja Laurell pitää esikoistaan sylissään Karhunsillan edustalla. Jasmine Laurell

Jasmine Laurell, Ella Kolehmainen, Teemu Oksanen

– Kaipaan maatilaelämää ja sen arkea, kertoo eläkeläinen Arja Laurell. Hän oli emäntänä Karhunsillan maatilalla 37 vuotta.

– Kun maatalon pojan kanssa oli mennyt naimisiin, niin silloin tuli jäätyä emännäksi maatilalle yhdessä työskentelemään. Olihan se kyllä aikamoista huolehtimista, että kaikki sujuisi hyvin kaiken muun työn ja touhun keskellä, kertoo Laurell.

– Maatilalla oli ihanaa ja työntäyteistä tosielämää. Arkeen kuului aamunavetta, lasten hoitaminen ja kouluun lähettäminen, pyykinpesu, leipominen, vanhusten hoitaminen sekä paljon muuta arjen toimintaa. Lapsilla Porkkalan kansalaiskouluun oli neljä kilometriä matkaa, joka kuljettiin kävellen tai pyörällä. Hakkalan yläasteelle oli 10 kilometriä, joka kuljettiin taksilla, muistelee Laurell.

– Lapset kulkivat kotitöissä pienestä pitäen mukana. Isäntä oli puimassa vuokrapellolla ja juuri polkemaan oppinut poika päätti mennä auttamaan isäänsä hommissa omalla polkutraktorillaan. Poika lähti autotielle traktorillaan hakemaan jyväkuormaa. Isäntä tuli vastaan ja oli lähellä, ettei poika jäänyt puimurin alle. Viime hetkellä isäntä huomasi pojan ja nappasi hänet puimurinsa kyytiin, Laurell tarinoi.

Karhunsillan maatila ylhäältä päin kuvattuna vuodelta 1950. Jasmine Laurell
Karhunsillan maatila ylhäältä päin kuvattuna vuodelta 1986. Jasmine Laurell

Kun maatalon pojan kanssa oli mennyt naimisiin, niin silloin tuli jäätyä emännäksi maatilalle yhdessä työskentelemään.

Arja Laurell

Maatilan työvälineisiin kuuluivat muun muassa maitotonkka, lypsykone, kaksi vanhaa traktoria sekä juurikashara, jolla kuokittiin ja kitkettiin. Käsin tehtiin paljon.

Karhunsillassa oli myös eläimiä: lehmät, vasikat ja sonnit, sika, kanoja, koiria, hevonen ja navettakissoja.

– Kun esikoinen oli lähdössä kouluun ensimmäistä kertaa, yhtä lehmää ei löytynyt mistään. Esikoinen lähti kouluun, ja koko muu perhe lähti etsimään kyseistä lehmää. Lehmä löytyi lopulta ojaan pudonneena, onneksi se saatiin lopulta sieltä ylös, Laurell muistelee huvittuneena.

Arja Laurell muistelee maatilan arkea ihanana ja työntäyteisenä tosielämänä. Jasmine Laurell

Maatalon isäntä työskentelee usein koneiden ja peltojen parissa. Vilja ja juurikkaat korjattiin syksyllä. Juurikkaat menivät tehtaalle ja vilja eläinten ravinnoksi. Työtä riitti koko vuoden ympäri.

Rukoushuoneella ja kirkossa käytiin perheen kanssa pyhinä. Joulua vietettiin perheen ja sukulaisten kesken. Ruoaksi tarjoiltiin itsetehtyjä laatikkoruokia, kinkkua, rosollia sekä kalaa. Aattopäivänä syötiin riisipuuroa luumusopan kera ennen joulurauhan julistusta. Jouluksi tehtiin suursiivous.

– Kun oli navetta-askareet tehty, niin mentiin joulusaunaan. Puettiin juhlavaatteet päälle ja laulettiin jouluvirsi ennen ruokailua. Ruokailun jälkeen hiljennyttiin kuuntelemaan perheen isän tai jonkun lapsista lukemaa jouluevankeliumia. Päivän päätteeksi jaettiin pikku paketit. Oli ilo katsella sitä lasten riemua, Laurell muistelee.

Arja ja Esko Laurellin 30-vuotishääpäivää vietettiin vuonna 2004. Jasmine Laurell

Laurelleilla on yhdeksän lasta, kolme tyttöä ja kuusi poikaa, ja nykyään 24 lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta.

– Lapset ovat kasvaneet ja lentäneet pesästä jokainen vuorollaan. Viimeinen lähti yhdeksän vuotta sitten, Arja Laurell muistelee.

Sukupolvenvaihdos toteutettiin maatilalla vuonna 2011. Nyt poika jatkaa tilaa puolison ja lasten kanssa.

Arja ja Esko Laurell muuttivat maatilalta lähellä olevaan taloon vuonna 2012.

Kirjoittajat ovat Hakkalan koulun 8.-luokkalaisia.Juttu on alun perin julkaistu Keski-Hämeen koululaisnumerossa 25.11.2021.

Kommentoi