Vieraskynä: Kuka keksi… kermavaahdon?

Mika Virtanen

Mika Virtanen

Tulin yksi päivä miettineeksi erilaisia keksintöjä, jotka ovat mullistaneet maailmaa ja muuttaneet ihmistä sekä ihmisen elinympäristöä. Melko nopeasti listalle ilmestyivät tuli, raha, rokotukset, höyrykone, sähkö ja internet, mutta sitten aloin muistelemaan omalle kohdalle osuneita kaikkein huonoimpia tuotteita. Hävettää jo valmiiksi.

Muovikassi, jonka ostan lähes joka kerta kaupasta. Jokainen on käyttänyt muovikassia, mutta jos asiaa tarkastellaan kaupan ja kodin välimatkaa pidemmällä perspektiivillä, niin tuotehan on täysin turha. Siitä on kuulkaas ekologisuus kaukana, kun tuuli kuljettaa maatumattomat pussukat luontoon odottelemaan tulevaisuuden arkeologeja. Typerinä pitävät meitä sitten. Luulen, että ihmiskunta olisi selviytynyt, vaikka muovipussia ei olisi ikinä keksitty.

Nilkkapainot. Kyllä, nilkkapainot. Sellaiset ehkä kilon per paino, tarrakiinnitys ja materiaali ihanaa enstexiä. Pintamateriaali voi olla muutakin. En tiedä ketään, joka olisi oikeasti käyttänyt nilkkapainoja missään, koskaan. Ja silti sellaiset löytyvät meiltäkin. Jösses.

Essu. Itsehän olin aikanaan kovakin ruoanlaittaja, mutta essua ei ole ollut päällä sitten yläasteen kotitaloustuntien. Hävettää edes kertoa, että sellainen roikkuu keittiön nurkassa. Ja miksi se edes on roikkunut siellä 12 vuotta kun ei sitä ole ikinä käytetty. Kättä vaan pystyyn kuka kietaisee essun päälle ennen kuin alkaa valmistamaan perheelle makaronimössöä?

Vuolukiviset snapsilasit, ajaton klassikko. Miksi Mika Juhani, miksi? Meillä ei edes juoda mitään snapseja. Sen kerran kun jotain alkoholia nautitaan, niin liikutaan olut tai kuohuviiniakselilla. Ja sitten pakastimesta löytyy kokonainen sarja harmaasta vuolukivestä valmistettua mukia. Jokainen yksilö kaunis kuin vuoden harmain päivä.

Sitten on vielä yksi tuote, joka on todellinen jalokivi. Tätä en ole koskaan omistanut, mutta parhaillaan pohdin, pitäisikö vielä hankkia. Nimittäin aromipesä. Eikö olisi helppoa iskeä emmeet haudutusrasiaan edellisenä iltana ja sitten selviytyä ruuhkavuosista ilman ruoanlaiton vaivaa? Uskon, että olisi.

Mutta vakavammin: ihmisen innovatiivisuudelle täytyy nostaa hattua. Maailma olisi kovin erilainen paikka, jos näitä luovia hulluja ei olisi olemassa. Ajatelkaapa vaikka kermavaahdon keksijää. Siinä vasta on ollut sinnikäs ja asialleen uskoutunut nero!

Siitä on kuulkaas ekologisuus kaukana, kun tuuli kuljettaa maatumattomat pussukat luontoon odottelemaan tulevaisuuden arkeologeja.

Kommentoi