Vieraskynä: Hymy pyllyyn

Virpi Kukkonen

Virpi Kukkonen

Kun remontointi-, tapetointi- ja maalausvaiheet valmistuvat on seuraava vaihe sitten sisustamista. Vain naiset tietävät miten hyvältä se tuntuukaan! Kaikenlaista hankittavaa on, isoa ja pientä tarviketta. Lähdettävä oli ja oikein hymyssä suin kaupunkiostoksille. Pikkukoirakin jätettiin tästä lähdöstä pystyäksemme kunnolliseen parityöskentelyyn tavarataloissa. Aprikoimme matkalla Vili-koiramme suhtautumista kotiin jäämiseensä, kun oven läpi jäi kuulumaan protestiääniä. Mikähän odottaa meitä palatessamme?

Palatessamme edessämme oli hämmentynyt koira vierellään pienen kaapin laatikot ja tavarat pitkin lattiaa, koko huusholli myllättynä. Miten tuo koira nyt tämmöiseen tulokseen kykeni…!

Vaan eipä ollut Vilin syytä tämä asia. Pikainen tarkastus osoitti, että sivuikkunan murjomalla oli sisälle tullut kutsumattomia vieraita. Jo hyytyi hymy; ei ole totta!

Tosi oli kyseessä. Koti oli pengottu vuodetta myöten aarteiden toivossa. Mietin siinä, että säilyttääkö kukaan enää rahojaan patjojen välissä. Nukutko sinä itse pöytähopeittesi ja korujesi kanssa samassa petissä?

”Paljollako vietiin?” Toki menetykset kirpaisevat, mutta itse näen asian näinkin, ettei sillä sinänsä ole merkitystä vietiinkö satasilla vai tuhansilla. Lahjaksi saaduilla esineillä on oma arvonsa, mitä muistoarvoa ei millään rahalla voi korvata.

Koti on jokaisen ihmisen omaa ja pyhintä aluetta. Turvapaikka, jossa ei ole tunkeilijoille sijaa. Kylmäävä on tunne siitä, että olemme olleet joidenkin henkilöiden tarkkailun kohteina. Olemistamme on seurattu ja isku tapahtuu keskellä kirkasta päivää oitis, kun perävalot katoavat valtatien mutkaan. Olo oli ”lyöty”, näinkö minut vakiasukkaaksi Hauholle toivotetaan!

Kylmäävä on tunne siitä, että olemme olleet joidenkin henkilöiden tarkkailun kohteina.

Poliisit tulivat todella nopeasti koirien kanssa ja tutkinta käynnistyi. Mieleen tuli puheet poliisien vakanssien vähentämisestä. Miten me täällä maalla apua saamme, jos heidän määränsä entisestään vähenisi? Muistikuvaksi piirtyy täältä Vitsiälästä entisajan paikallispoliisi, joka vaikka hiihtämällä lähti konnien perään.

Tapahtuma-aamuna olin uutisista kuunnellut selostusta siitä, että asunto- ja mökkimurtojen määrät ovat vähentyneet koronatilanteen johdosta alkaneen kotoilun seurauksena. Puolivuotistilasto tältä vuodelta kertoi kuitenkin 584 murtoa olleen. Emme ole siis ainoa kohde vaikkakin tuntemukset tapahtuneesta ovat omiamme.

Vitsiälän mummon aikana luuta ovea vasten oli merkki kotoa poistumisesta. Nyt lukitaan ja suojataan. Vaan ei auta sekään. Onneksi koiralle eivät mitään pahaa tehneet.

Kommentoi