Syyspäiväntasaus on hetki, jolloin päivä ja yö ovat yhtä pitkiä koko planeetallamme. Oma alueemme lähestyy talvea auringon matkatessa avaruudessa valaisemaan enemmän eteläistä puoliskoa. Pohjoisen puolella lisääntyvät revontulien liekehtivät aaltoilut. Torppariaikana sanottiin auringon siirtyvän rengin puolelle. Ihminen on pilkkonut aurinkoajan kalenterin kuvaamiin palasiin. Niiden mukaan elokuu kuuluu kesään, ja syyskuu on syksyn ensimmäinen kuukausi. Syyspäiväntasaus hyvästeli tänä vuonna kesän 22. päivänä syyskuuta.
Ilmatieteen laitos muodostaa vuodenaikojen ajastuksen lämpötilojen keskiarvoilla. Syksy alkaa vuorokauden keskilämpötilan alittaessa pysyvämmin 10 asteen rajan. Talveen siirtyminen tapahtuu mainitun rajan siirtyessä nollan alapuolelle. Viime vuosina tämä terminen syys on vaihdellut monesti niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Maamme on pitkä.
Tuttuina syksyn merkkeinä olemme pitäneet tuulen tuiverrusten lisääntymistä ja sateisuuden ropinaa. Hallaöitäkin on jo esiintynyt. Ilman lämmön vaihtelu saa maanpinnan kosteutta tiivistymään pienen pieniksi pisaroiksi muodostaen maanpinnalle pilven, joka ilmenee vähitellen haihtuvina aamusumuina. Yläpilvien kosteus sen sijaan palautuu pallomme pinnalle pisaroina. Pilvistö muodostaa taivaan sineen kauniita värimaalauksia. Auringon nousu ja lasku taiteilevat näkökenttään ihanan ruskon. Kasvikunta kertoo muutoksestaan värikkäällä ruskalla.
Monet ilmaston sekä kasvi- ja eläinkunnan tapahtumat ohjautuvat kalenterista poiketen vuodenaikojen sään liukuma-aikojen mukaan. Kasvikunta varautuu viileyteen ja jopa energian säästökuurin avulla tulevan kevään kasvun nopeuttamiseen. Eläinkunnalla on useampia ajan saatossa kehittyneitä vaihtoehtoja. Osa muuntaa asuaan olosuhteisiin sopiviksi. Osa matkaa maailman lämpimämmille alueille palatakseen aikanaan takaisin synnynseuduilleen.
Kasvikunnan ruska varastoi energiaa
Luonnon eläimet ja kasvit tuntuvat omaavan ikiaikojen kehityksen aikaansaamaa aistimusta syksyn olemuksesta. Tuntemukset toteuttavat toimintaa. Kasvikunta erottuu eläinmaailmasta paikkasidonnaisuudellaan. Syysajan kasvun hiipuessa varaudutaan kestämään koettelemuksia ja jopa kevään uudesti syntymistä. Monivivahteinen ruska kertoo luonnon ihmeellisyydestä keltaisen ja punaisen satumaisilla värisekoituksilla.
Upea ruska liittyy kevään kasvun auttamiseen. Osa lehtipuista ja varvuista sekä ruohoista siirtää vehreydestä tärkeitä aineksia talteen puun rungon sokkeloihin ja edelleen maapinnan alla oleviin rihmastoihin sekä juuristoihin. Esimerkiksi haapa, vaahtera, pihlaja ja koivu puhkeavat lyhytaikaiseen loistavan upeaan ulkoasuun. Leppä saa tärkeän typpitoimintonsa juuriston avulla muuntumisenergiaa keräten. Matalista pintakasveista ruskaa muodostavat esimerkiksi mustikka ja vaivaiskoivu. Ruska on Lapin lyhyemmässä valoisuudessa etelämpää näyttävämpi.
Eläinkunnasta osa matkaa etelään muiden mukautuessa tulevaan
Liikkuva eläinmaailma turvautuu maan energiaan ja ilmavoimiin. Pitkä muuttomatka vaatii voimia sekä ilmahissien ja purjetuulten apua. Monet siivekäslajit siirtyvät syksystä kesäisemmille alueille lentoteitse. Siihen valmistaudutaan suven säässä. Kesällä syntyneet esiaikuiset kehittyvät nopeasti matkakuntoisiksi. Tuloksina on energiaa, lentotaitoa, siipien kuntoa ja parviälyä lentokuvioineen.
Siivekkäät linnut omaavat kasvikunnan tavoin paljon ajan myötä kehittyneitä ja ihmistaitojen ulottumattomuuksissa olevia aistillisia ominaisuuksia. Ne hallitsevat suotuisia säitä ja huolehtivat matkareiteistä.
Monituhatlukuiset kurkilaumat muodostavat tankkauspelloillaan sadonkorjuun jälkeen upeita elämyksiä parin viikon ajan. Eivätkä isot joutsenetkaan näytä kurjilta tankatessaan lisäenergiaa usein samoilla alueilla kurkien kanssa.
Lentovälineistäkin huolehditaan. Höyheniä ja sulkia uusitaan ja kasvatetaan lentokykyisemmiksi. Kevään kosintaan käytetty juhlapuku vaihtuu tehokkaaksi lentoasuksi. Matkaaminen muodostaa sinitaivaalle mielenkiintoista katseltavaa. Kurkien auramuodot edistävät upean näköistä etenemistä. Vetovastuu on työlästä. Peesaaja säästää energiaa. Joukoissa ilmenee ihmeellinen parviäly. Sen toimintaa saa ihailla usein pikkulintujen paikallisissa lentelyissä.
Ilmaston muuttuessa yhä useammat vesilinnut jäävät talvea viettämään virtapaikkojen tai lämminvesien ylläpitämiin sulavesiin. Elävät sulassa sovussa, kuten sanotaan. Monet lintulajit viettävät elämänsä maassamme metsän eläinten tapaan. Perhoset sopeutuvat elomuodoillaan viileyteen. Karhu saattaa ahmia mustikoitakin kymmeniä kiloja päivässä ennen siirtymistään tavanomaiseen talvilepoonsa.
Luonnollinen luonto eläimineen osoittaa taas paljon ihmistaitojen ulottumattomuuksissa olevia aistillisia havainto-ominaisuuksia. Ihminen voi aisteillaan vain ihailla ja ihmetellä taitojen taustoja. Sydän nollaa tingittävän tavaran mittarit ulottumattomiin. Pääosia tapahtumissa esittävät luonnon ilma, vesi ja maa merkittävine ominaisanteineen. Lisää nautintoja tuovat meillä selvästi vaihtelevat vuodenajat. Nekin ovat luonnon luomia.