Pääkirjoitus: Himmeli, härdelli ja hurlumhei

Merja Hirvisaari

Tiesithän, että heinäkuussa alkoi aluevaalien kampanja-aika? Ethän vain ajatellut jättää tammikuussa äänestämättä?

Sotehimmelinä, maakuntahärdellinä ja pelastustoimen hurlumheinä tunnettu poliittinen valtataistelu on nyt päättynyt hyvinvointialueiden perustamiseen, ja päätösvalta pienen ihmisen elämästä siirtyy taas yhden askeleen hänestä itsestään kauemmaksi.

Totta kai meille taas luvataan yhdeksää hyvää ja kymmentä kaunista.

Tavoitteena on ”kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveys- sekä pelastustoimen palvelut, parantaa turvallisuutta, palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta, turvata ammattitaitoisen työvoiman saanti, vastata yhteiskunnallisten muutosten mukaan tuomiin haasteisiin ja hillitä kustannusten kasvua.”

Itse en ole vielä kertaakaan törmän-nyt siihen, että vallan keskittäminen olisi tuottanut mitään parannusta elämisen laatuun niille ihmisille, jotka eivät itse saa palkkaa tai palkkiota valtaa käyttävästä organisaatiosta.

Eikä eroa ole tuottanut sekään, minkä ideologian mukaisesti niitä ”vahvempia hartioita” on tarjottu.

Vallan ja valuutan keskittäminen pois kunnista ei todellakaan ole jäämässä tähän.

Käytännössä pitäjistä vähennetään taas palveluita, ja palolaitoksen ja poliisin saapuminen paikalle tulee kestämään vielä nykyistäkin kauemmin. Piste.

Suoraan suomeksi sanottuna kyse on kunnallisen itsemääräämisoikeuden varastamisesta valtiolle.

Onneksi tässä on niin paljon huvittavia piirteitä, että matka itsenäisyyden hautausmaalle ja yksilönvapauden teurastuspisteille on sentään ihan hauska, suorastaan naurettava.

Ensimmäisen kerran purskahdin nauruun hallituksen esitystä lukiessani, kun huomasin suurimpien kiistakapuloiden tulleen ratkaistuiksi vanhalla tutulla sulle mulle -periaatteella, jonka avulla kaikki voivat valehdella voittaneensa vaalit. Maakunta-nimen käyttämistä ja verotusoikeutta vastustaneet saavat nyt kehaista voittaneensa. Sitten ne, jotka halusivat päinvastoin, pääsevät parrasvaloihin parin vuoden kuluttua.

”Hyvinvointialueiden nimi muuttuu myöhemmin maakunnaksi, kun esimerkiksi aluekehitystehtävät siirtyvät niille.” ja ”Maakuntaveron käyttöönotolla ei nosteta kokonaisverotuksen tasoa.”

Molemmat ovat silti lauseita, joita pienen pitäjän asukkaan olisi syytä kavahtaa. Ja vähän isommankin kirkonkylän. Vallan ja valuutan keskittäminen pois kunnista ei todellakaan ole jäämässä tähän.

Suurin hörähdys tuli kuitenkin siitä, että THL myöntää omilla, omaa valtaansa kasvattavaa uudistusta puolustelevilla, sivuillaan, että ”Uuttera kehittämistyö ei vielä näy kansallisissa mittareissa.” Mikä yllätys!

Tästä kaikesta huolimatta, ja juuri siitä johtuen, pitäjäläisten olisi syytä äänestää aktiivisesti näissä vaaleissa. Me olemme niin pieniä numeroita, että jo 40 kilometrin päästä meidät on liian helppo pyyhkiä pois papereista, jos emme itse ole paikan päällä pitämässä puoliamme.

Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi