Päivän sana: Puolukoita poimimassa

Katja verho

Metsän matto on vaihtanut värinsä kirkkaanpunaiseen. Mustikat ja lakat on jo poimittu, ja punaposkisten puolukoiden aika on koittanut. Kirpeä herkku loistaa sammaleen keskellä odottaen poimijoitaan. Joko olet käynyt poimimassa? Puolukka on säilyvyytensä ja rikkaan ravintosisältönsä vuoksi ollut suomalaisille aina tärkeä marja. Jopa kansalliseepoksemme Kalevalan päättävä runo kertoo Marjatasta, joka paimenessa ollessaan tulee puolukan puhuttelemaksi. Marjatta syö puolukan tämän pyynnöstä ja tulee siitä raskaaksi ja synnyttää poikavauvan. Marjatta onkin Kalevalan vastine Raamatun Neitsyt Marialle, Jeesuksen äidille. Marjatan poika, joka jo kahden viikon ikäisenä alkaa puhua, julistetaan runossa Karjalan kuninkaaksi. Näin kristinuskon vaikutus alkoi näkyä kansanrunoudessa. Vaka vanha Väinämöinen sai väistyä.

Tänäänkin, kun kävin poimimassa puolukoita, muistin tuon legendan. Samalla muistan myös sen taivaan kuninkaan, Jeesuksen, joka syntyi ihmiseksi ja kulki koko ihmisen tien alusta loppuun asti. Kesän väistämättä taipuessa syksyn kautta kohti talvea ja luonnon ikään kuin kuollessa muistan, että ihmisen osa on myös kerran taipua vuosien painon alle. Kuitenkin samoin kuin maa herää keväällä uuteen elämään on myös ihmiselle annettu uuden elämän toivo. Vapahtajamme Jeesus Kristus on ristinkuolemansa ja ylösnousemisensa kautta avannut meille tien uuteen kevääseen, uuteen elämään. Hän on voittanut ihmistä ja koko luomakuntaa uhkaavan kuoleman vallan. Siksi kirkossa muistetaan näin keskellä syksyäkin pääsiäistä, sitä että Jeesus antaa meille elämän.

Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi. Sinun hyvyytesi on suuri, sinä nostit minut tuonelan syvyyksistä (Ps.86:12-13)

Siunattuja syyspäiviä ja hyviä puolukkareissuja.

Kirjoittaja on Hauhon ev.lut. seurakunnan seurakuntapastori.

Kommentoi