Laurin vaellus taivalletaan teittömillä teillä

Luonnonläheinen reitti tarjoaa rauhaa ja hiljaisuutta

Liikenteen äänet eivät vaellusta häirinneet. Marjo Karinkanta

Marjo Karinkanta

Pitkä perinne sai jatkoa, kun Laurin vaellus taivallettiin elokuun alkupuolella Hämeenkoskella. Vaelluksella käveltiin Hollolan kirkonkylältä Hämeenkoskelle. Pituutta matkalla oli noin 22 kilometriä. Reitti kulki Hollolan kirkolta vanhaa Finlandia-reittiä sekä Hämeenkosken päässä Kukkolanharjun ulkoilureittiä pitkin.

– Vaeltajan näkökulmasta reitti oli mielenkiintoinen, koska matkaa tehtiin maastossa. Kulkijat saivat olla riittävän kaukana metelistä, ja liikenteen äänet eivät kävelyreitille kuuluneet, Hämeenkosken kappeliseurakunnan diakonissa Pia Rantatupa kertoo.

Vaellusreitti kulki kauniissa maisemissa. Pia Rantatupa

Vaeltajat saivat tänäkin syksynä nauttia vaelluksen aikana myös luonnon tarjoamista elämyksistä.

– Näimme matkan varrella kurkiparven, joka oli vaikuttava näky.

Aivan mutkitta tiettömillä teillä vaeltaminen ei kuitenkaan sujunut.

Pyhiinvaelluksen tarkoitus on täyttyä hiljaisuudesta kaiken melun keskellä.

Pia Rantatupa

– Reitti oli kesän mittaan varsin metsittynyt, joten jouduimme vähän muokkaamaan reitin kulkua matkan varrella, ja siinä sitten hetkellisesti hieman eksyimme. Mistään suuresta vastoinkäymisestä ei kuitenkaan ollut kyse, Rantatupa toteaa.

Laurin vaellukseen osallistui tänä vuonna nelisenkymmentä vaeltajaa. Marjo Karinkanta

Vaellukselle osallistuneiden lukumäärä yllätti positiivisesti järjestäjät; pyhiinvaellusjoukko oli yli nelikymmenpäinen.

– Suuri osallistujamäärä herkisti kyllä hymyyn.

Vaelluksen pituus edellytti osallistujilta hyvää kuntoa ja omien rajojen tuntemista.

– Kaikki sujui onneksi oikein hyvin. Aivan viimeisen tunnin olimme sateessa, ja siinä piti jo vähän tunnelmaa pitää yllä. Onneksi perillä Seuralassa meitä vaeltajia odotti ruokailu.

Pyhiinvaellus on sekä fyysinen että henkinen matka. Laurin vaelluksella kävellään, nautitaan luonnosta ja hiljennytään matkan varrella hartauksiin.

– Pyhiinvaelluksen tarkoitus on täyttyä hiljaisuudesta kaiken melun keskellä, Rantatupa lisää.

Laurin vaelluksen juuret versovat pyhän Laurentiuksen elämästä. Hämeenkoskella sijaitsevat keskiaikaisen Pyhän Laurin kirkon rauniot, joiden äärellä vaelluksen päätteeksi pidetään perinteisesti iltamessu ja hartaus.

– Sateen vuoksi iltamessu ja hartaus siirtyivät tällä kertaa raunioilta kirkkoon, Rantatupa kertoo.

Anitta Inkeri Tervo ja Pia Rantatupa saapuivat tyytyväisinä vaelluksen päätepysäkille. Marjo Karinkanta

Rantatuvan sateenvarjon suojissa vaelluksen päätepysäkille saapui vaellukseen tyytyväinen Anitta Inkeri Tervo.

– Kaikin puolin oikein hyvin mennyt ja mukava vaellus. Ja reitti oli aivan ihana!

Vaelluksen huoltojoukkoihin kuulunut Matti Nummelin niin ikään kiitteli reittivalintaa.

– Tämä oli oikein mukava reitti – ehkä paras tähänastisten Laurin vaellusten reiteistä, joilla olen itse ollut mukana.

Vaellus sujui ilman haavereita, ja sääkin pysytteli hyvänä lukuun ottamatta aivan loppumatkalla kulkijoita kiusannutta rankaksikin yltynyttä sadetta.

– Kukaan ei keskeyttänyt vaellusta. Muutama vaeltaja lepuutti matkan varrella jalkojaan hetken aikaa autokyydissä, mutta kaikki jatkoivat pian jalkapatikalla matkaa, Nummelin kertoo.

Matti Nummelin kuului Laurin vaelluksen huoltojoukkoihin. Marjo Karinkanta

Laurin vaelluksen osallistujien ikähaarukka oli laaja; nuorin osallistuja oli vasta 9-vuotias. Kokenut vaeltaja Erkki Sipura oli 84 vuoden ikäisenä tämän kertaisen pyhiinvaelluksen iäkkäin osallistuja.

– Olen ollut pyhiinvaelluksilla ulkomaita myöten ja kerran matkalla nukkunut yönkin kirkossa, Sipura muistelee.

Risto Mattila on Laurin vaelluksen konkari. Hän on ollut mukana jokaisella koskaan järjestetyllä Laurin vaelluksella.

– Ihmeen hyvin sujui vaellus tälläkin kertaa, Mattila iloitsee.

Kommentoi