Vyöhyketerapeutti stimuloi elimistöä

Vyöhyketerapiassa hoidetaan koko kehoa, ja se perustuu kehon heijasteisiin esimerkiksi jalkapohjissa.

Eri elimille on jalkapohjassa omat heijastepisteensä. Vyöhyketerapiassa käsitellään kuitenkin aina koko jalkapohja ja hoidetaan ihmistä kokonaisvaltaisesti. Maria Ilonen

Maria Ilonen

Vyöhyketerapiassa terapeutti käsittelee yleensä asiakkaan jalkapohjaa. Hoito pohjautuu jalkapohjassa oleviin koko kehoa heijastaviin heijastepisteisiin ja -vyöhykkeisiin. Esimerkiksi sydämelle, munuaiselle tai kilpirauhaselle löytyvät omat pisteensä, ja jos kyseisessä elimessä on häiriöitä, se tuntuu, kun kyseistä pistettä painetaan. Vyöhyketerapiaa voidaan antaa myös käsien heijastepisteitä käsittelemällä, tosin jalkojen käsittely on yleisempää.

Vyöhyketerapian juuret ulottuvat tuhansien vuosien taakse, mutta yleiseen tietouteen vyöhyketerapia tuli 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, kun amerikkalainen nenä- ja kurkkutautien lääkäri Willian Fitzgerald tutustui intiaanien lääkintämenetelmiin ja kokeili niitä potilaisiinsa. Tutkimustyötä on myöhemmin jatkanut muun muassa norjalainen Charles Ersdal. Hänen kehittämäänsä vyöhyketerapiasuuntausta edustaa Hauhon Mustilan mökillään vyöhyketerapiaa antava Liisa Kanto. Suuntauksia on muodostunut useita, ja niiden kehittäjät ovat kehittäneet terapiaa oman suuntauksensa mukaisesti.

Liisa Kanto kertoo tekevänsä vain stimulointia, ihminen parantaa vyöhyketerapiassa itse itsensä. Kanto korostaa, että vyöhyketerapia ei ole virallisen lääketieteen kilpailija. Maria Ilonen

Työuransa Liisa Kanto teki pankkialalla, mutta valmistui vuonna 2011 vyöhyketerapeutiksi. Kosketus on aina kiehtonut, ja hän muistaa esimerkiksi lapsena mielellään laittaneensa jalkansa aikuisen syliin. Hän sanookin, että vyöhyketerapian teho on käytännössä todettu, ja ihmiset ovat kautta aikojen hoitaneet toisiaan kosketuksen kautta. Pisteitä käsittelemällä pyritään hoitamaan koko kehoa ja siten aktivoimaan kehon omia paranemisprosesseja.

– Minä teen vain stimulointia, ihminen parantaa itse itsensä, sanoo Liisa Kanto.

Kanto korostaa, että vyöhyketerapia ei kilpaile virallisen, länsimaisen lääketieteen kanssa, vaan sitä voidaan tehdä sen ohella.

Vaikka ihmisellä olisi jokin tietty vaiva, Kanto tähdentää, että aina on kyse kokonaisuudesta ja koko ihmisestä. Charles Ersdal tutki ihmiskehon toimintaa ja tautien syntyä sekä sitä, miten häiriöt saataisiin korjattua. Hän painotti nimenomaan kokonaisuutta. Yksittäistä vaivaa ei voida hoitaa käsittelemättä koko jalkaterää. Kaikki kehon heijastusalueet on vyöhyketerapiassa käsiteltävä systemaattisesti.

– Esimerkiksi maksan vyöhykkeestä signaali lähtee kulkemaan vyöhyke- eli energiarataa pitkin maksaan. Jos siellä on häiriö, signaali jatkaa refleksikaarelle selkäytimeen ja sieltä aivojen autonomiseen hermostojärjestelmään. Sieltä häiriöitä korjaava signaali palaa taas takaisin maksaan. Autonomisen hermoston avulla ihmisen elimistö normalisoi elintoiminnot silloin, kun se on mahdollista, Kanto kertoo vyöhyketerapian näkemyksistä.

Vyöhyketerapiassa käsitellään yleensä ihmisen jalkapohjaa ja siellä olevia niin sanottuja heijastepisteitä. Vyöhyketerapiaa voidaan tehdä myös käsien heijasteisteitä käsittelemällä. Maria Ilonen

Hoito ja arviointi on Kannon mukaan tehtävä aina yksilöllisesti. Kolmevuotisessa vyöhyketerapeutiksi opiskelussa käydään tarkasti läpi myös ihmisen anatomia. Jos löytyy kipuisteitä, ne reagoivat eri tavalla.

– Jos jalkaa painellessaan tuntee jotain terävää, se on yleensä merkki jostain vakavammasta, ja silloin asiakasta on kehotettava menemään lääkäriin. Itselleni ei ole tällaista tullut vastaan, Kanto sanoo.

Tietyt lääketieteelliset perusteet estävät vyöhyketerapian annon.

– Syöpähoitojen aikaan kehon toimintoja ei ole hyvä lähteä kiihdyttämään. Jos syöpä on hiljattain sairastettu, voin hoitaa kevyesti. Äskettäin tehty leikkaushaava taas saattaa alkaa hoidossa vuotaa, ja kehossa olevat implantit voivat alkaa liikkua.

Vyöhyketerapiasta voi Kannon mukaan saada apua monenlaisiin asioihin. Päänsärky ja krooniset kivut voivat poistua tiettyjä pisteitä käsittelemällä. Liisa Kanto on kokenut, kuinka vyöhyketerapiasta on ollut apua vauvan koliikkiin ja lapsettomuuteen.

– Ennen kaikkea tavoitteena on kuitenkin terveen elämän ylläpitäminen. Hoidon voi tehdä myös itselleen, itse esimerkiksi kävelen varpaillani, Liisa Kanto kertoo.

Vyöhyketerapiaa voidaan tehdä myös eläimille.

Kommentoi