Jotta edustuksellinen demokratia toimisi koko kansan parhaaksi, se edellyttää valituilta edustajilta poikkeuksellisen korkeaa moraalia ja oikeudentuntoa. Sellaista esiintyy arjessa varsin harvoin, sen vuoksi olenkin ottanut tavaksi sanoa, että paras valtiomuoto olisi valistunut itsevaltius, jos vain joukostamme löytyisi valistuneita itsevaltiaita. Tyranneja on kyllä tarjolla.
Maanantaisen Hämeenlinnan valtuuston kokouksen katsominen oli aivan samanlaista kuin oma kokkaamiseni: hyvät ainekset valmiina, valtava innostus ja huikeat ennakko-odotukset, vesi kielellä herkkua uunista odotellen. Ja aina menee joku pieleen. Ruotsia äidinkielenään puhuva siskonpoikani totesi sen jo kolmevuotiaana: Man kan inte äta Merjas mat. Toiset osaa, toiset ei.
Voi hyvänen aika mikä pannukakku! Niin suuret odotukset, niin suuret toiveet jopa osallistujilla itsellään. Kovia valtiomiehiä ja naisia valtuusto pullollaan, osaamista takuuvarmasti toimintaympäristön kehittämiseen. Ja sitten – aivan kuten aina ennenkin – kahmitaan itselle valtaa niin paljon kuin suinkin kehdataan. Siteeraan yhtä, jota en todellakaan pidä valtiomiehenä: ja kyllähän te kehtaatte. Ihanko totta on oikein, että lautakuntapaikoille nousee sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaaleissa ole äänestäjiltä saaneet lähellekään riittävää kannatusta luottamustoimen hoitamiseen? Se siitä demokratiasta.
No. Lohduttautukaamme sillä, että Lahdessa sama rumba tanssittiin vielä rumemmin toisten jalkoja talloen.
Siitäkin voi kehua, että yritys edes näyttää ulospäin riidattomalta melkein onnistui. Niille valtuutetuille neuvoksi, jotka kaikkein eniten omaa ääntään rakastavat: jos kaikesta huolimatta on pakko päästä jotain sanomaan, vaikka etukäteen olisi mitä sovittu tai itselle mitä tahansa luvattu, niin ei sieltä pöntöstä kannata sanoa, että tulin nyt sitten vaikka etukäteen päätin että en. Se näyttää ikävästi siltä, että et pysty pitämään edes itsellesi antamaasi lupausta. Jos on oikeasti sanottavaa, on oikein sanoa, mutta Kari Kuuvan sanoin: omatekopyhitystä ei tarvita.
Oli plussaa sekin, että vanhassa kokoonpanossa takuuvarmasti kuudenkin tunnin kokoukseksi paisuneesta aineistosta selvittiin ripeästi kahdessa tunnissa. Näin uutisen rakentajan näkökulmasta olisi hyvä jakaa isot listat, jotka hyväksytään ”sellaisina kuin valtuutettu ne äsken luetteli”, myös julkisuuteen kokouksen ajaksi. Saahan ne kaivettua videotallenteesta jälkikäteen, mutta mielestäni se ei edusta hyvää hallintotapaa.
Parasta tässä on se, että jos ainekset ovat hyvät, se lässähtänytkin pannukakku maistuu ihan hyvältä, ainakin jos siihen laittaa hilloa ja kermavaahtoa päälle. Pitäjissä valmistetaan vastikään julkisuuteenkin tulleiden tietojen mukaan Suomen parasta hilloa, hakekaahan uudet päättäjät täältä maaseudulta lisää voimaa vaativaan työhönne!
Lohduttautukaamme sillä, että Lahdessa sama rumba tanssittiin vielä rumemmin toisten jalkoja talloen.