Pääkirjoitus: Älyteevee älä jätä!

Merja Hirvisaari

Aikamoisen informaatioähkyn saa aikaan, kun vanha kunnon digiboksi ottaa ja sanoo työsopimuksen irti. TV-ruutuun varsinkin öisin kiinni kasvaneelle aiheuttaa aikamoista ahdinkoa, kun se alkaa yhtäkkiä sytytellä ja sammutella itseään.

Kun tuijottamisen tavoitteena on auttaa ylirasittuneet aivot lepotilaan, johon nykyisin ei voi käyttää nukkumatin unihiekkaakaan, kun sekin osoittautui vain katalaksi aivopesupropagandaksi herkkäuskoisille hölmöille, ei nykivä katkokäyttäytyminen ole televisioltakaan toivottavaa.

Ei muuta kuin informaatioväylät auki ja selvittämään, mitä sitten tehtäisiin. Pitääkö ostaa uusi digiboksi, kokonaan uusi älytelevisio, kenties molemmat vai auttaako muinoin jo hankittu chromecast?

Voi hyvänen aika. Tässä on sittemmin selattu läpi neljäkoot ja kasikoot ja hoodeeämmät, veeärärrät, ykspistekakkoset ja quuledit ja ooledit, nedeistä, ledeistä ja ambilighteista nyt puhumattakaan.

Vanhat palvelut oli tullut irtisanottua, kun ei niitä sitten kuitenkaan sen chromecastin kanssa tullut katsottua, mutta jos nyt sitten kuitenkin deeännaateevee, ruututeevee, ämteevee tai elisateevee tai ihan mikä tahansa nettiteevee olisi jo kehittynyt niin pitkälle, että ongelma saataisiin sillä ratkaistua, ja kohta alkaisivat netfliksit ja muut nykyelämän kicksit sähköistää ilmapiiriä.

Ai että ei onnistukaan, kun on tullut valittua tiukka yksityisyys siellä väestörekisterissä. No ajetaan sitten melkein sata kilometriä edestakaisin huomaamaan, että ei se sittenkään toimi, kun on antenniteevee. On jonotettu tasan viisikymmentäseitsemän minuuttia, että asiakaspalvelu vastaisi puhelimeen ja kirottu aika monta kertaa, kun korva ja käsi puutuvat, että eihän tässä enää voi periksi antaa.

Pitääkö ostaa uusi digiboksi, kokonaan uusi älytelevisio, kenties molemmat vai auttaako muinoin jo hankittu chromecast?

Toisella kädellä saattoi sitten surfata siitä älyteeveestä, joka sekoitti lopunkin pollan. Kuinka montakymmentä tuumaa, ja pitääkö pelata, ja aijaa ei olekaan hoodeeärtukea eikä volbyvisionia, ja onko se heijastava näyttöpinta nyt sitten millainen ja vuotaako kirkas pinta tummille alueille? Ja sitten vielä se malli, onko se samsungi vai panasonikki vai philipsi vai sonyko sittenkin? Ja vieläkö pitäisi odotella niitä uusimpia malleja, vaiko ostaisiko sittenkin sen ikivanhan tosihalvan?

Vastattiin lopulta siihen puhelimeenkin ja voin vakuuttaa, että mikään ongelmista ei ratkennut.

Onneksi parempi puolisko huomasi, että joku kumma kulkija oli liian innokkaasti imuroinut sen vanhan ihanan teeveen takaa pölyjä ja töytäissyt virtajohdon melkein irti laitteesta. Oivoi kun loppua kopsahti sytyttely ja sammuttelu, kun työnnettiin töpseli takaisin paikoilleen.

Ei tarvitse ostaa sen enempää tallentavaa digiboksia kuin älytelevisiotakaan ihan vielä, mutta se täytyy kyllä sanoa, että sen jälkeen, kun ei tehnyt enää mieli paiskoa kaikkia teknisiä laitteita ikkunan läpi ulos pihalle, niin tuli mieleen, miten muikea se kuuskytviistuumaateeäxkuusviishootsetkakstonnia olisikaan tuossa silmien edessä, kun siinä on kuitenkin hooseeäksproointelligenttiprosessori ja filmmeikkermoodi ja dolby sekä visioni, iiquu ja vielä atmoskin.

Unta on tämän jälkeen ollutkin turha odotella.

Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi