Vieraskynä Pitkä kuuma kesä

Kukat kukkivat jo alkukesästä, linnunpojat lähtevät lentoon aikaisin ja maanviljelijät niittävät heinää paljon ennen juhannusta. Mansikka-aika jää lyhyeksi. Ruohikot kuivuvat, ja kasvit huutavat vettä.

Rajuilma pieksää kukat maahan. Vettä ryöppyää paljon ja nopeasti. Pian kuuro on ohi. Koillis- ja pohjoisosissa maata ukkosmyrsky on kaatanut puita satojen hehtaarien alueelta. Jossakin ei sada viikkoihin, kun ukkoset kulkevat ohi.

Kesäkuun helteellä luin netistä tarinaa tytöstä, joka ei saanut sormusta pois sormestaan. Samassa katse osui vasemman käden nimettömään. Lähipäiviksi oli luvattu vielä kuumempaa, ja sormukset olivat syvällä. Lähetin siskolleni kuvaviestin ja kysyin: ”Pitääkö olla huolissaan?” Hän vastasi nopeasti: ”Pitää!”

Kokeilin ne konstit, joilla yleensä olen onnistunut. Pidin kättä kylmässä vedessä ja sen jälkeen yritin saippualla liu’uttaa sormuksia irti. Ei onnistunut. Sitten kokeilin netistä löytämääni hammaslankatemppua, mutta eivät irronneet silläkään.

En halunnut lääkäriin, joten lähdin tyttäreni luo. Tiesin, että artesaanin työkalupakista löytyy monenlaisia sopivia välineitä. Luvallani hän katkaisi sormukset. Vielä ei verenkierto ollut estynyt, mutta sormi oli pahasti turvoksissa.

Automatkoilla kuuntelen radiosta usein haastatteluja. Tiedätkö, kuka on Laura Eklund Nhaga? Hän on nuori nainen, joka käänsi yhdessä Aura Nurmen kanssa suomeksi runon The Hill We Climb (Kukkula jolle kiipeämme). Tämän runon 22-vuotias Amanda Gorman esitti presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisissa. Esitys on saanut paljon huomiota. Runon kääntäjien valinta on ollut perusteellinen prosessi. Ihmettelin vain, että ihminen, joka on työkseen kielen kanssa tekemisissä, sanoi haastattelun aikana ainakin viisi kertaa ”siistiä”. Olenko tiukkapipo? Seuraavassakin ohjelmassa, joka oli aivan erilainen, haastateltavan mielestä moni asia oli ”siistiä”.

Ihmettelin vain, että ihminen, joka on työkseen kielen kanssa tekemisissä, sanoi haastattelun aikana ainakin viisi kertaa ”siistiä”.

Harvoin olen heinäkuun puolella kiirehtinyt marjapensaisiin. Nyt kuitenkin karviaiset ja viinimarjat kypsyivät aikaisin. Karviais-porkkanahillo on kaikkien naarmujen arvoista.

Paras luontohavaintoni on pähkinähakkipariskunta. Sen jäljiltä on pihalla isoja nakerrettuja sembramännyn käpyjä omista ja lähipihojen puista.

Kirjoittaja on Hakkalan koulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori.

Lue lisää aiheesta

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Mainos: Mediatalo Keskisuomalainen

Vaalimainoksesi mukana bussimatkoilla ja aamupalapöydissä

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Palvelut