Päivän sana: Siunattua koulutietä!

Maarit Maatraiva

Vuoden alusta astui voimaan laajennettu oppivelvollisuus. Jatkossa oppivelvollisuus päättyy, kun nuori täyttää 18 vuotta, tai kun hän tätä ennen suorittaa toisen asteen tutkinnon. Perusteluna on ollut, että nykyajan työmaailmasta ei ilmeisesti löydy enää sijaa kouluttamattomalle.

Toisaalta toisen asteen tutkintokaan ei takaa paikkaa paratiisissa. Työpaikat saattavat kadota omalta alalta liki yhdessä yössä. Viimeiset opin saaneet kellosepät, radiosähköttäjät ja puhelinasentajat joutuivat heti valmistuttuaan uudelleenkoulutukseen. Maailma muuttuu vinhaa vauhtia, ja muutoksen tuulet tuivertavat ankarina. Hatustaan saa todellakin pitää kiinni.

Näin kesän kääntyessä hiljalleen kohti syksyä muutoksen voi selkeästi aistia. Marjapensaissa ja metsässä on sato kypsynyt, kastetta on maassa ja auton katolla. Aamuruuhkaan on ilmestynyt pieniä reppuselkäisiä koululaisia, joiden askelia muut tiellä liikkujat seuraavat toivottavasti tarkasti.

Näissä pienissä tielläliikkujissa on meidän tulevaisuutemme. Toivon silti heidän pysyvän vielä autuaan tietämättöminä siitä tosiasiasta, että heillä on edessään valtava määrä ratkaisuja. Valinnat toisen asteen koulutuksen, ympäristöä vähiten kuluttavan elämäntavan tai oman henkilökohtaisen tulevaisuuden suhteen – on siinä taakkaa kerrakseen!

Onneksi tällä hetkellä heidän suurimpia ongelmiaan on se, että paita kutittaa ja parsakaali maistuu pahalta. Valinnatkin ovat helppoja: paitaa ei laiteta päälle ja parsakaalia ei syödä.

Tänä syksynä siunataan monessa seurakunnassa nämä aloittelevat koululaiset koulutielle. Kokoonnumme yhteen laulamaan jo kerhoajoilta tuttuja lauluja, kuulemme Jumalan sanaa ja rukoilemme yhdessä. Me rukoilemme, että parsakaalin ja kutisevan paidan ongelma muuttuisi siedettäviksi. Me rukoilemme, että Taivaan Isä huolehtisi meistä kaikista, kun uudet asiat huolestuttavat. Ja kun koulutielle siunatut lähtevät kotiin seurakunnan lahjakirja kainalossaan, rukous ei lopu. Vanhemmat, sisarukset, kummit ja koko seurakunta elävät jatkuvassa rukouksessa pienemmän puolesta. Jos jonain iltana koulutien uuvuttamalta unohtuu iltarukous, niin ei hätää. Joku aina valvoo ja rukoilee.

Taivaan Isän siunausta kaikille koululaisille, isoille ja pienille!

Kirjoittaja on Hauhon ev.lut. seurakunnan pastori.

Kommentoi