Pääkirjoitus: Roskia ja raippoja

Merja Hirvisaari

Helsingin kadut täyttyvät roskista iltaisin. Hämeenlinnan kirkkopuisto on saastainen, eikä Lammillakaan voi kauaa keskustassa kävellä, ennen kuin edessä on jonkun maahan heittämä, käytetty kasvomaski.

Keskustelupalstat pullistelevat mielipiteitä, joiden mukaan syyllinen on kaupunki, joka ei laita alueille tarpeeksi roskiksia.

Tämän näkemyksen esittäjät eivät ehkä ole lukeneet niitä uutisia, joissa kerrotaan Aasian maiden käyttämistä keinoista, millä valtaisat jätemäärät on saatu kuriin, roskat pois kaduilta ja ihmiset kierrättämään. Yksi tehokkaista keinoista oli esimerkiksi Taiwanissa se, että kaupungin keskustoista poistettiin roskikset kokonaan, toinen se, että yhden ainoan tupakantumpin heittämisestä kadulle voi saada jopa 200 euron sakot.

Singaporessa roskaamisesta rangaistaan usein myös järjestämällä roskaajalle siivoustyötä kadulla, kirkuvan keltaiseen liiviin pukeutuneena. Roskaaja suorastaan häpäistään julkisesti, jos hän sotkee yhteisiä tiloja. Singapore on myös kieltänyt purukumin kokonaan. Sitä ei saa tuoda maahan ja pelkästä hallussapidosta saa sakkoja, jopa vankeutta.

Näissä maissa tilanne oli paljon pahempi kuin meillä nyt. Taiwanin kaatopaikat olivat niin ääriään myöten täynnä, että saarelle annettiin jo lempinimi jätesaari, ja lopulta ihmiset itse alkoivat protestoida niin äänekkäästi kasvavia jätevuoria vastaan, että viranomaistenkin oli pakko herätä.

Ratkaisu ei heidän kokemuksensa mukaan ole se, että yhteiskunta järjestää tarpeeksi roskiksia kaduille, vaan se, että jokainen yksilö asetetaan henkilökohtaiseen vastuuseen omasta toiminnastaan. Tärkeää on ollut myös se, että kierrätys ja jätteiden käsittely – siisteys – on saatu nousemaan yhteisesti hyväksytyksi käyttäytymissäännöksi, yhteisölliseksi normiksi. Huonoa käytöstä ei yritetä vähätellä kurjalla lapsuudella, vaan sotkija joutuu itse siivoamaan omat jälkensä. Roskaajiin kohdistuvaa kritiikkiä ei myöskään yritetä vaientaa, vaan katujen ja puistojen siistiytymisessä ovat nousseet avainasemaan juuri ne ihmiset, jotka alkoivat julkisesti vastustaa sotkemista ja moittia heitä, jotka yhteistä ympäristöä roskasivat.

Huonoa käytöstä ei yritetä vähätellä kurjalla lapsuudella, vaan sotkija joutuu itse siivoamaan omat jälkensä.

Nyt on siistiä. Asenteet muuttuivat julkisen häpeän ja isojen sakkojen avulla.

Myös naapurimme Ruotsi on ottamassa roskasakkoa käyttöön. En usko, että roskisten lisääminen poistaisi roskaamisongelmaa meilläkään, mutta siihen luotan, että meillä on vielä vähän tervettä maalaisjärkeä jäljellä. Ennen kuin mekin päädymme yhteiskuntaan, jossa kameroita on kaikkialla vahtimassa, että muistamme pestä kädet tai vetää vessan, niin mitä jos alkaisimme vain ihan reilusti huolehtia kaikki itse omista roskistamme?

Tämä koskee myös niitä vesikasveja, mitä niität omalta rannaltasi pois maisemaasi pilaamasta. Jos Taiwanissa jättäisit ne veden kuljetettavaksi kohti naapurien rantoja, saattaisit sakkojen lisäksi saada myös raippoja.

Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.

Kommentoi