Vieraskynä: Politiikkaa ja politikointia

Kalevi Hämäläinen

Kalevi Hämäläinen

Viime aikoina on ilma Suomessa ollut niin täynnä politiikkaa, että oli pakko ryhtyä purkamaan turhautuneisuutta siitä kirjoittamalla. Tarkistin ensin sanan politiikka merkityksiä pysyäkseni asiassa, mutta eihän se paljon auttanut. Sanahan on kulkeutunut Kreikasta Ranskan ja Ruotsin kautta Suomeen ja varmasti jo noin pitkällä matkalla sisällöltään moneen kertaan muuttunut. Eniten minua huvitti kreikkalainen termi ”politike tekhne”, jonka jälkimmäinen osa tekhne tarkoittaa suomeksi taito, taide. Taiteen ja kulttuurin ystävänä en millään haluaisi sotkea politiikkaa taiteeseen. Tähän mielipiteeseen riittää jo pelkästään kotimaisen politiikan seuraaminen. Siitä taide on todella kaukana, jos on useimmiten taitokin.

Muistelin, mitä minä opiskeluaikoina politiikasta opin ja muistin, että sehän on yhteisten asioiden hoitamista. Vaan ryhtyessäni asiaa tarkistamaan, totesin, että sehän onkin aivan muuta nykypäivänä. Opin, että se on johonkin tiettyyn aatteeseen tai näkemykseen pohjautuvaa toimintaa, jopa aineellisen edun maksimointia. Erityisesti se liittyy puolueisiin, jotka, kuten sanotaan, ajavat omia etujaan eli politikoivat. Muun muassa juuri käydyissä kunnallisvaaleissa puolueet puhuivat asioista, jotka eivät liittyneet millään tavoin kuntiin, kuten valtion taloudesta, maahanmuutosta ja kehitysavusta. Ne politikoivat.

Ajankohtainen esimerkki politikoinnista on meneillään oleva sosiaali- ja terveyshuollon uudistus. Uudistuksen tarkoituksena on hallituksen mukaan ”turvata yhdenvertaiset ja laadukkaat sosiaali- ja terveyspalvelut kaikille suomalaisille”, ”vastata muutosten mukanaan tuomiin haasteisiin” ja ”hillitä kustannusten kasvua”. Oppositio on edellä mainittujen tavoitteiden toteutumisesta täysin eri mieltä. Kansa ei asiasta ymmärrä mitään eli kuten Helsingin Sanomat kirjoittaa: ”Tästä uudistuksesta on helppo pudota kärryiltä”.

Erinomainen näyttämö politikoinnista on myös eduskunnan kyselytunti torstaisin. Sitä seuratessa ei uskoisi, että salissa olevat kansanedustajat ovat samaa kansaa, jotka ovat ”hoitamassa yhteisiä asioita”. Hyvin tavallista muun muassa on, että kun ministeri saa vastattavakseen hankalan kysymyksen, hän puhuu asian sivusta tai jättää kokonaan vastaamatta. Vastikään muuan ministeri vastasi edustajan kysymykseen lyhyesti ”ei”, johon kysyjä huomautti, ettei ole ennen tylympää vastausta kuullutkaan.

Olikohan tämäkin juttu nyt politiikkaa vai politikointia?

Kirjoittaja on FM ja kesäasukas Tuuloksessa.

Hyvin tavallista muun muassa on, että kun ministeri saa vastattavakseen hankalan kysymyksen, hän puhuu asian sivusta tai jättää kokonaan vastaamatta.

Kommentoi