Lammilaisen vapaa-ajanasukkaan Pekka Granqvistin kesään iski suuri suru, kun uskollinen mökkikaveri menehtyi turhan kaahailun takia.
Granqvistin kesäpaikka sijaitsee Leiniäntien varressa Lammilla. Tie on lisäkilvillä osoitettu yksityistieksi, ja tiellä on 40 kilometrin nopeusrajoitus
– Viime vuosina ihmiset ovat alkaneet käyttää tietä läpikulkutienä ajaessaan Padasjoentieltä Mainiemen suuntaan. Ilmeisesti GPS näyttää reitin suorempana kuin asfalttietä pitkin, mutta nopeampi tämä ”oikoreitti” ei ole. Joka tapauksessa liikenne on lisääntynyt ja nopeudet kasvaneet. Päivittäin vieraita autoja saattaa ajaa tästä puolentusinaakin, sanoo Granqvist.
11-vuotias "Lilli" oli kahden talon kissa, joka ainutlaatuisella tavalla yhdisti myös Leiniäntien vakituisia ja kesäasukkaita.
– Aina, kun tulin kesäpaikkaan, kissa ilmaantui luokseni ja vietti öitäänkin luonani. Kun en ollut mökillä, kissa eli tyytyväisenä läheisessä maatalossa, mutta kävi kuulemma talvisinkin tekemässä kierroksia minun mökilläni. Jos en ollut paikalla, se kuulemma palasi pettyneenä takaisin omaan kotiinsa.
Kissalla oli kaksi nimeäkin, molemmista kodeista omansa, ja kummankin se tunnisti omakseen. Granqvistille kissa oli Lilli.
Osakkaat maksavat tien kunnossapidosta. Tuntuu epäreilulta, että jotkut käyttävät tietä ilmaiseksi ja aiheuttavat jopa vahinkoa.
Pekka Granqvist
Paikalliset tien käyttäjät osasivat varoa kissaa, joka oli itsekin varovainen autojen suhteen.
– Se ponkaisi aina tien sivuun, kun itsekin lähdin pihalta autolla. Sen pahana tapana oli seisoksia tai jopa loikoilla soratiellä, missä sen harmaavalkoinen väri sulautui hyvin soratien pintaan. Ehkä tuo tapa koitui sen kohtaloksi.
Granqvist toivoo, että ihmiset kunnioittaisivat yksityistie-lisäkilpeä.
– Itse näen sen kyltin velvoittavaksi. En aja sellaiselle tielle, jollei minulla ole sinne asiaa. Osakkaat maksavat tien kunnossapidosta. Tuntuu epäreilulta, että jotkut käyttävät tietä ilmaiseksi ja aiheuttavat jopa vahinkoa. Soratie pölisee ja pölykin tuo meille tienvarren asukkaille haittaa, Granqvist sanoo. Hän uskoo, että Lilli vielä eläisi, jos Leiniäntien nopeusrajoitusta olisi noudatettu.
Tuuloslainen tieisännöitsijä Anu Perttunen tuntee yksityisteiden haasteet. Leiniäntie ei ole suuri poikkeus niiden yksityisteiden joukossa, jotka ovat läpikulkuteitä.
– Kyse on pohjimmiltaan aina ihmisten liikennekurista ja asenteista, millään merkillä ei estetä tien luvatonta käyttöä tai ylinopeuksia, jos ihmiset eivät ole sisäistäneet liikennekuria. Jos asenteet eivät ole kohdallaan, merkeillä ei ole välttämättä suurta merkitystä, sanoo Perttunen
Yksi ja monien tiekuntien hyväksi havaitsema keino ylinopeuksien suitsemiseksi on pyytää paikalle poliisi tutkan kanssa.
– Poliisi tulee paikalle, jos nopeusrajoitus on virallinen. Nopeusrajoitusta pitää tiekunnan hakea virallisesti kaupungilta. Prosessi on ilmainen, mutta merkkien virallistamien vaatii aina ensin tiekunnan virallisen kokouksen päätöksen. Yksityisteiden hoitokunnan kannattaa aina tarkistaa, onko nopeusrajoitusmerkki hyväksytty virallisesti, koska aika usein näin ei ole.
– Toinen vaihtoehto on puomitus, mutta se ei toimi läheskään kaikilla yksityisteillä. Puomikin tarvitsee virallisen luvan kunnalta tai kaupungilta. Sitä ei saa ainakaan siinä tapauksessa, jos tiekunta saa kunnan, kaupungin tai valtion avustusta.
Puomi soveltuu Perttusen mukaan parhaiten tielle, jolle on kaksi päätä, jolloin puomilla voidaan estää läpikulkuliikenne.
– Jos tietä käytetään esimerkiksi puutavaranajoon, joutuvat metsän- ja maanomistajat puljaamaan avainten kanssa.
Autojen vauhdin hillitsemisessä Perttunen kehottaa mielikuvituksen käyttöön.
– Tiedän Hämeessäkin yksityisteitä, joihin on laitettu lisäkilpi ”näkemäesteitä tiellä”. Se tuntuu aika tehokkaalta kilveltä. Joillakin yksityisteillä asukkaat ovat tuoneet tien varrelle lasten polkupyöriä ja leluja, jotka nekin hiljentävät nopeuksia.
Perttunen pitää yksityisteitä monella tapaa haasteellisina.
– Asenteille ei oikein kukaan voi mitään, ja monilla myös unohtuu, että yksityistiet, vaikka ne ovat pieniä ja kapeita, saattavat olla hyvinkin vilkasliikenteisiä.
Esimerkiksi kolareissa kokemus on Perttusen mukaan se, että kumpikin osapuoli maksaa vahinkonsa riippumatta siitä, kuka on syyllinen.
– Poliisi tulee paikalle, mutta kolareissa on yleensä yhden sana yhtä vastaan, eikä todistajia ole. Rattijuoppoudet ovat tietysti asia erikseen.