Kesävieras: Unesco viestii nähtävyyksistä ja aineettomasta perinnetietoudesta

Karjalaitumien näkeminen on melkoisesti harvinaistunut viime vuosikymmeninä. Heikki K. Lähde
Heikki K. Lähde

Heikki K. Lähde

Maamme mielenkiintoisista kulttuurikohteista kuusi sisältyy Yhdistyneitten Kansakuntien kasvatus-, tiede-, ja kulttuurijärjestö Unescon luetteloon. Meitä lähimmät ovat Suomenlinna Helsingissä ja Verlan puuhiomo Kouvolassa. Seitsemäs kohde on yhteinen luontokohde Suomen Merenkurkun saaristo ja Ruotsin Höga kusten meren vastakkaisilla rannoilla.

Vuonna 2017 Suomi allekirjoitti Unescon yleissopimuksen aineettoman kulttuuriperinnön suojelemisesta. Se lisää ihmisten ja ryhmien tietoisuutta monista kulttuuriperinteistä ja niiden jatkuvuudesta. Aineeton kulttuuriperintö on nimensä mukaan aineeton. Unescon luetteloon kuuluvista Suomen yli 60 kulttuuriperinnöstä mainittakoon esimerkkeinä: Suomen suven avaus, Työväen vappu, Pääsiäiskokot, Saunominen, Lavatanssit, Sahansoitto, Suomalainen tango, Iltasatu, Jokamiehenoikeudet, Pesäpallo, Mölkky, Olutkulttuuri, Tukkilaiskisat ja vaikkapa vielä Ritvalan helkajuhla, Lasinpuhallus ja Suomalainen joulupukkiperinne.

Aineettomalla kulttuurilla on keskeinen asema perinteiden säilymisessä elontaipaleiden osanurkkauksina ja siirtymisessä sukupolville näiden elomuodoissa. Suullinen osuus järjestämisen tiedottamisessa ja toiminnoissa on yhdessä tekemistä. Mielen muisteista löytyy alkuajatuksia uuteen tilaisuuteen. Niissä on mukana sukupolvia lapsukaisista isovanhempiin. Talkootyyppinen olo yhdessä taltioi perinteitä mukana oleville. Sattumuksetkin saattavat toimia kuin muistitikkuina. Perinteet siirtyvät uuteen tulevaisuuteen.

Mainittuun kalenteriin kuuluvan Vanajaveden pohjoisrannalla sijaitsevan Ritvalan helkajuhlan monien vuosisatojen mittaisiin perinteisiin on kuulunut varsin monikerroksinen sisältö lauluineen ja kulkueineen. Juhlakävijät ovat voineet kokea osallistuvansa kasvullisuuden siunaamiseen. Helkajuhliin on sisältynyt vanhan kansan perinne helatorstain pyhyydestä. Nimi on suomennos Ruotsin helg-sanasta eli pyhä. Se sisältää satovuoden onnistumisen anomisen.

Vakkajuhlia tai ukon vakkojakin pidettiin. Hämeessäkin oli tapana polttaa helavalkeita pelloilla. Niiden äärelle kokoonnuttiin tanssimaan ja nauttimaan kevätjuomista hyvää satovuotta toivoen. Ukon maljaa saatettiin juoda myös keskikesän juhlassa.

Juhannus on itseoikeutetusti yksi Suomen tärkeistä aineettoman kulttuuriperinnön esimerkeistä Unescon kalenterissa. Suomen suven avauksen kulttuuria on Hauhollakin ansiokkaasti ylläpidetty Skytten aukion juhlallisilla menoilla.

Keskikesän valoisampaa yötä vietettiin mahdollisimman lähellä luontoa, jossa uskottiin olevan erityistä taikavoimaa.

Elävän perinnön wikiluettelo

Juhannus on keskikesän juhla, jota vietettiin alunperin säänjumala Ukon juhlana. Juhlan tarkoituksena oli varmistaa maataloudesta elantonsa saaneen väestön tulevan vuoden sato ja hedelmällisyys. Katolinen kirkko sijoitti päivän pyhän Johannes Kastajan syntymäjuhlaksi ”Nativitas Johannis baptiste” vuonna 1316. Nimestä Johannes muotoutui ajan kuluessa juhlan nykyinen nimi juhannus. Juhannuksen vietossa elävät tänäkin päivänä kansanomaiset ja kirkolliset perinteet rinnakkain. Kansanomaisessa ajanlaskussa juhannus oli kesän merkittävin vuotuisjuhla. Keskikesän valoisampaa yötä vietettiin mahdollisimman lähellä luontoa, jossa uskottiin olevan erityistä taikavoimaa. Keskiyön lyhyenä hetkenä oli tapana lukea luonnosta enteitä ja tehdä taikoja. Taikoja tehtiin erityisesti naimaonnen, mutta myös karjaonnen, voi- ja maito-onnen tai viljaonnen varmistamiseksi. Naimattomat neidot ”nostivat lempeään” juhannussaunassa, kokon yli hyppien tai ruispellossa kieriskellen.

Maatalouden toiminnoista viestittiin ihan kotimaisessa kalenterissa vanhan kansan nimipäivien avulla. Kustaan päivä on yksi esimerkki niistä. ”Kustaa perunat maahan heittää ja Matti (21. syyskuuta) viimeiset ylös ottaa.” Erkki ennusti säitä. ”Kylmä Erkki, lämmin merkki. Lämmin Erkki, paha merkki.” ”Erkin vilu on kesän ilo.”

Helkajuhliinkin liittynyt kylvön siunausriitti on yleistynyt viime vuosina muuallakin. Vihavuodessa on keksitty siunata veden vilja samalla ajatuksella.Tänä keväänä monien pitäjien tapahtuma näytettiin etäyleistymisen tavoin pilvipalvelujen kautta nähtäväksi,

Karjan laskeminen laitumelle oli entisajan tärkeä alkukesän tapahtuma. Siihen liittyi riukuaitojen aikaan tärkeä operaatio. Metsämailla olevien kesälaitumien aidat oli tarkistettava ennen karjan ulospääsyä. Kotikonnullani riukuaitoja oli puolisen kilometriä. Laidunkauden alkaminen teki ometan lähes tyhjäksi. Kesällä se oli helppo kuurata perusteellisesti.

Siat ja pienet vasikat saivat olla sisällä, mikäli ei ollut sopivaa sikotarhaa tai vasikkahakaa mukavasti lähes talouskeskukseen liittyvänä. Karjapiha oli hyvä olla lähellä omettaa ilta- ja aamulypsyn maitojen jäähdytyskäsittelyn vuoksi. Se tapahtui karjakeittiön yhteydessä olevissa kylmäammeissa. Jäitä oli talvella varastoitu purujen alle jääkatokseen riittävästi pitkää kesää varten.

Karjalaitumien näkeminen on melkoisesti harvinaistunut viime vuosikymmeninä lypsylehmän tultua jalostetuksi maidontuottovälineeksi. Tosin kiinnikytkettyjenkin lehmien tulee päästä ulkoilemaan parin kuukauden ajaksi kesäkauden aikana.

Saapas nähdä, mitä kesä tuo tullessaan nykyelomuodon muunnoksineen.

Kirjoittaja on sukua, kotiseutua ja elonpolun omaituisuutta tutkiva tekniikan tohtori ja kirjailija Lammilta.

Kommentoi