Valmistuneita | Sanni Lassila kävi lukion kaukana kotoa ja sai muun muassa unelmien täyttymyksen Japanin leirikoulussa

Sanni Lassila selasi neljä vuotta sitten serkkunsa ylioppilasjuhlissa tämän lukion vuosikirjaa, ja siellä kerrottiin lukiossa toteutetuista projekteista ja leirikouluista sekä kaikista eri kielistä, mitä lukiossa on mahdollista opiskella. Lassilan päässä syttyi heti ajatus, että se olisi hänen lukionsa. Lukio oli Vaasan lyseon lukio. Lammilaiselle Lassilalle Vaasa oli tuttu kaupunki jo entuudestaan, sillä siellä asuvat lähes kaikki isän puolen sukulaiset.

Päätös hakea lukioon kauas kotoa hirvitti ensin varsinkin äitiä.

– Pääsin asumaan tädin ja sedän luokse, joten minulla oli kuitenkin turvaverkostot, enkä lähtenyt sinne sillä tavalla yksin. Se oli myös edullisempaa, kuin jos olisin käynyt esimerkiksi Lahdessa lukiossa Lammilta käsin, Lassila kertoo.

Nyt Lassila on tuore ylioppilas Vaasan lyseosta, eikä kadu hetkeäkään, että lähti, vaikka koti-ikäväkin välillä vaivasi. Kotona hän kävi lähinnä lomilla.

– Olen aina ollut heittäytyjä. Ero oli tietysti iso Lammiin verrattuna ja aluksi jännitin, miten sopeudun ja saanko kavereita. Sitä ei kuitenkaan tarvinnut pelätä, jo ensimmäisen viikon aikana minusta tuli osa tiivistä kaveriporukkaa.

Vaasassa oli juttua tehtäessä jäljellä enää lakkiaiset, ja olo oli hieman haikea. Vaasan ajasta on jäänyt kuitenkin uskomattomat muistot ja kokemukset, joita Lassila uskoo muistelevansa vielä mummonakin. Muistojen laatikossa kulkevat muun muassa Tokio-magneetti, kukka vanhojen tansseista ja teatteriesityksen käsiohjelma.

Tilaisuuksiin pitää tarttua ja kannattaa uskaltaa heittäytyä!

Sanni Lassila

Ensimmäinen projekti, mihin Lassila lukiossa osallistui, oli kulttuuriakatemia, jossa luotiin oma Vaasan kaupunginteatterin lavalle tehty näytelmä. Alun perin Lassilan piti olla mukana vain käsikirjoittamassa ja puvustamassa, mutta lopulta hän oli myös näyttämöllä muutamassa roolissa. Ikimuistoinen oli myös leirikoulu Japaniin, unelmien maahan, josta Lassila oli ollut aina kiinnostunut. Hän oli jo yläkouluaikana opiskellut Japanin kieltä ja kulttuuria, ja japanin kielen opiskelumahdollisuus oli yksi vetovoimatekijä Vaasassa.

Leirikoulussa viikonloppu vietettiin Tokiossa, sieltä kiidettiin luotijunalla vuoriston halki itärajalle. Japanista ja japanilaisista hänelle jäivät mieleen erityisesti ystävällisyys ja energisyys sekä luonnon ja kulttuurin korkea arvostus.

– Osasin itse tilata suklaajäätelöä, Lassila hymyilee japanin opintojen käytännön hyödyntämisestä.

Ylioppilasjuhlia Lassilat viettivät kahdessa paikassa, ensin sukulaisten luona Vaasassa ja sen jälkeen kotona Lammilla. Nyt Lassila on saanut viettää aikaa perheen kanssa Lammilla ja on päässyt jo aloittamaan kesätyöt S-Marketissa viimevuotiseen tapaan.

Lammilla parasta on hänen mielestään perheen lisäksi rauha ja luonto, ja siellä on nyt hyvä rauhoittua.

– Vaasasta kaipaisin tänne ehkä sellaista kansainvälisyyttä. Siellä oli paljon muista maista muuttaneita ihmisiä, ja moneen sellaiseen tutustuinkin. Kulttuurien yhteentörmäyksistä oppii paljon, hän miettii.

Vaasassa viehätti myös meri. Jatko-opintoihinkin Lassila hakeutui Satakunnan ammattikorkeakouluun merikapteeni-linjalle, ja ovet olisivat auenneetkin, mutta tällä hetkellä välivuosi tuntuu parhaalta vaihtoehdolta.

– Jo koronankin takia, jos opinnot eivät pääse kunnolla alkamaan, pelkään vähän etäopiskelun jatkoa. Omalla kohdalla se vaikutti lukiossa ainakin arvosanoihin, ja jos opinnot alkaisivat etänä, olisi vaikeaa tutustua kehenkään.

Nuorella naisella on useita kiinnostuksen kohteita, ja hän arvelee, että ne saattavat vielä muuttua ja lisääntyäkin vuoden aikana, mutta hän arvelee joka tapauksessa hakevansa merenkulun opintoihin ensi keväänä uudelleen. Jonkinlainen liikkuva elämä ja mahdollisesti opinnot ulkomailla kiinnostaisivat. Yhdestä hän on ainakin varma:

– Tilaisuuksiin pitää tarttua ja kannattaa uskaltaa heittäytyä!