Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Keski-Hämeen koululaisnumero on julkaistu - lue täältä digilehti veloituksetta!

Käpylehmään voi hurahtaa aikuinenkin

Perinteinen, itse tehty leikkikalu voi olla nykylapselle uppo-outo ”otus”.

Käpylehmäfarmilla mielikuvituksen käyttö on hyvinkin sallittua. Lammin Evonkävijöiden partiolaiset tekivät käpylehmiä osana merkkisuoritusta. Kun aikuiset hurahtavat käpylehmiin, kuluu niiden kanssa miltei työpäivän verran tunteja. Innostus synnytti Sinkkilänojan varteen laajuudeltaan pari metriä kanttiinsa olleen farmin, jossa lehmien lisäksi oli lampaita, piikkisikoja, lintu ja jopa yksisarvinenkin.

Evonkävijöiden aikuisryhmä, Marja-Leena Vitie, Anja Vitie sekä Anni Simonen ja Teemu Lemola, teki farmin tosissaan.

– Meillä meni kuusi tuntia, kun saimme kaiken valmiiksi. Käpylehmissä oli Ylämaan karjaa, jolle veistettiin yksitellen käyrät sarvet. Käpylampailla oli aitoa lampaanvillaa ympärillään. Piikkisiat olivat jonkin hevoskastanjan siemenkotia, jota satuimme löytämään. Yksisarvinen asui kookospähkinän kuoressa. Kun puronvarressa oli linnunpönttö, teimme myös käpylinnun, naurahtaa Anja Vitie.

Farmissa käytettiin miltei yksinomaan metsänantimia.

– Isoimmat kuusenkävyt edustivat ylämaan karjaa, pienemmät ”tavallista lehmää” ja männynkävyt lampaita. Rekvisiittana oli juoma-astian virkaa toimitanut kiulu ja pieni myrskylyhty. Farmiin kuuluivat karjasuoja sekä narusta tehdyt aidat.

Innostus oli yllättävänkin hyvä, eivätkä pojatkaan kainostelleet käpylehmien tekoa.

Marja-Leena Vitie

– Kookospähkinä ei kuulu suomalaiseen luontoon, mutta meillä partiossa on tapana säästellä kaikenlaista tavaraa ihan vain varmuuden vuoksi, koska niillä saattaa olla käyttöä, sanoo lippukunnanjohtaja Marja-Leena Vitie.

Partiolaiset tekivät käpylehmänsä täysin luonnonantimista. Toki niissäkin oli lampaanvillaa ”turkkina”.

Keväisten kokoontumisrajoitusten myötä Hämeen Partiopiiri toi uuden, ulkona olon partiomerkin #ulkolona, joka oli vastaus siihen, että fyysistä yhdessäoloa oli rajoitettu. Merkin ansiosta tehtäviä on helpompi toteuttaa etäpartioinnin muodossa.

Ulkolona-merkissä on kuusi eri osa-aluetta: suhde omaan itseen, lähimmäiseen, luontoon, yhteiskuntaan, tähän hetkeen sekä ruokaan.

– Merkin olisi voinut suorittaa esimerkiksi vierailemalla maatilalla tai vaikka eläinkaupassa, mutta ne vierailut jäivät koronarajoitusten takia tekemättä. Vierailu liittyy myös sudenpentujen lemmikkijälkeen. Se opettaa lapsia ymmärtämään, että eläimestä huolehtiminen on suuri vastuu. Minä itse yhdistin omien sudenpentujeni kohdalla sen, että tällä samalla käpylehmäfarmilla tehtiin sekä #ulkolona-merkkiä että lemmikki-jälkeä. Kaikki ryhmät tekivät omat farminsa Kalevalapuistoon. Innostus oli yllättävänkin hyvä, eivätkä pojatkaan kainostelleet käpylehmien tekoa. Ehkä yksi syy oli, että siinä hommassa sai veistää puukolla, naurahtaa Marja-Leena Vitie.

Hämeen partiopiiri julisti sosiaalisessa mediassa käpylehmäkilpailun, ja Lammilta kisaan lähti seitsemän partioryhmän farmia.

– Menestystä ei tullut, mutta kaikilla oli hauskaa. Osa vartioista, muun muassa tarpojat, eivät omia farmejaan kuvanneet, joten niitä tehtiin enemmänkin kuin nuo seitsemän. Niistä jäivät vain rippeet jäljelle, kun ruoho ajettiin Kalevalapuistosta, Vitie kertoo.

– Valtaosa lapsista ei ollut koskaan käpylehmiä tehnyt, ja heille nämä olivat täysin tuntemattomia otuksia. Jotkut olivat tehneet käpylehmiä isovanhempien kanssa, mutta ei tämä nykylapsille mitenkään tuttua puuhaa ollut.

Partioryhmillä oli puolitoista tuntia aikaa farmin tekoon. Aivan yksinkertaista käpylehmän teko ei ole, vaikka lehmän saa ”valmiiksi” laittamalla käpyyn neljä tikkua jaloiksi

Yhdeksänvuotias Sanna Mölsä teki farmin, jonka nimeksi annettiin tekijöidensä mukaan Ruusunuppu-tila.

– Olen minä joskus ennenkin näitä tehnyt. Jalkoja on ehkä joskus vaikea saada kiinni käpyyn, tuumi Sanna.