Vieraskynä: Ulkomailla Hauholla

Virpi Kukkonen

Virpi Kukkonen

Sen lisäksi, että vettä on satanut yli oman tarpeen ja Iso-Roineveden tulvaraja on kohdallamme saavutettu jo aikoja sitten, tapahtuu paljon muita tunteisiin vaikuttavia juttuja.

Koronan aiheuttamista tapahtumaperuuttamisista ovat osalleni osuneet puutarhamessut. Niiden sijaan liityin netissä muutamaan ryhmään saadakseni harrastuksiini uutta innoitusta. Kun olen lisäksi kiinnostunut ympäristössä tapahtuvista asioista, liityin muutamaan puskaradioonkin. Eläväiset kyläyhteisöt ovat olleet mielenkiintoista seurattavaa.

Olisiko tämä elettävä aika Koronan varjossa syynä jonkinlaiseen netissä leviävään nillitysvimmaan; herkässä tuntuu olevan liipasinsormi. Kommenttikenttiin ilmestyy älynväläyksiä, tökitään verbaalisesti ventovieraita ihmisiä. Ei ole sitä kuuluisaa porstuaa suun edessä, vaan siinä sammakot ja sielunviholliset sinkoilevat tasavertaisesti. Mietityttää, eikö vain voisi scrollata juuri tulleen jutun yli, tai erota ryhmästä mikäli ei kestä ryhmänsä jäseniä? Kovin voimakasta on halu ilkeillä. Rajoitukset ja niiden tuomat muutokset saattavat ahdistaa ja luoda kiukkuakin. Siihen hetkeen kun osuu jonkun ilo pihaesikoistaan, jotka ovatkin oikeasti jotain muuta, alkaa se kuuluisa myrsky. Tahi kotilontappo, oliko sillä nyt napa vai ei. Eikö voisi vaan antaa olla?

Tässä hiljattain itsellänikin oli läheltä piti -tilanne. Puhelimeni nettiyhteys tökki. Ei yhdistä, kelaa kuin entinen viestimies. Puhelujen laatu on kehnoa ja kaikki sosiaalinen elämä minimissään. Tätä jatkui muutaman päivän, ja ilmiö näytti puskaradiossa olevan muillakin riesana. Yhteys operaattoriin olikin sitten aivan oma maailmansa.

Operaattorillani oli tarjota minulle Robotti-Roope dialogini kumppaniksi. Kommentoi kaikkia yrityksiäni, ettei voi ymmärtää liian pitkiä lauseita. Yhteydet Hauholla? – nyt viides yritys. Robotti päätti tarjota myyntiin ulkomaan puhelinliittymää. Tässä kohtaa olisi ollut hyvä paikka huudella perhanoita. Anelin ihmistä tulevaksi linjoille, sain ihmispalvelijan. Kyllä minun niin mieleni teki sanoa tällekin jotain…

”Ei tarvi häävi olla, kun sanomaan pääsee”, Vitsiälän mummoni sanat kuulin taas. Pitäisikö ollakin joku nillitysryhmä? Minullakin olisi nyt aihe keskustelun aloittamiseksi. Vedenkorkeus rannoilla olisi sitten seuraava aiheeni.

Kirjoittaja on Keski-Hämeen kolumnisti Vitsiälästä.

Ei ole sitä kuuluisaa porstuaa suun edessä, vaan siinä sammakot ja sielunviholliset sinkoilevat tasavertaisesti.

Kommentoi