Isoäidiltä: Tankarunot

Suvivirsi kaikuu tänään taas monissa Suomen kouluissa. Hyvää kesää koululaisille! Merja Hirvisaari
Kirsti Häppölä

Kirsti Häppölä

Kuten kaikki tietävät, japanilaiset tankarunot ovat viisirivisiä runoja, jotka tiiviissä muodossa ilmaisevat ihmisen sisimpiä tuntemuksia. Tavujen luku kullakin rivillä on tarkkaan määrätty. (5-7-5-7-7)

Minä en tiennyt tätä, ennen kuin muinoin kuusikymmenluvulla ostin kaupasta Tuomas Anhavan suomentaman runokokoelman ´Kuuntelen, vieras´. Se oli ihana. Erityisesti rakastuin seuraavaan runoon: Toisinaan joutuu / Kisagatan rannalla / puu veden alle: / kalastajat soutavat / kirsikankukkain yllä.

Viidellä rivillä tarjotaan täydellinen kevään tunnelma.

Entä sitten tämä: Sataa lunta, ja / minä ymmärrän sen nyt: / Tämä on vanhuus. / Kukaan ei tule käymään. / Ei ole mihin mennä.

Siinähän se oli: täydellinen kuvaus vanhuudesta korona-aikana! Asia on vain niin, että nämä klassisen kauden tankarunot on kirjoitettu noin vuosina 600¬–1200 jKr. Useimmiten kirjoittaja on ylhäinen mies tai nainen, joka on elänyt lähellä Japanin keisarillista hovia. Tuomas Anhavan mukaan keisari järjesti usein hovinsa virkamiehille ja keisarinnan hovirouville runokilpailuja.

Suomalaisen elokuun iltaan sopii seuraava tunnelma: Jo ilta tummui / puihin, ja läksin käymään kukkien luona, / kun kuu odottamatta / kohosi vuoren yli.

Ja sitten ajatuksia syksyyn: Saatan tuntea, / miten vuoristokylän / alkaa vallata / yksinäisyys, kun kukat / ja katseet ovat poissa.

Jo näistä muutamista runoista näkee, kuinka ihmismieli pysyy ällistyttävän samana vuosisadasta toiseen ja kuinka ihmismieli on aika samanlainen sekä Japanissa että Pohjolassa.

Rakkautta runoissa on tietenkin paljon. Usein kaipuuta ja menetystä ja odotusta aivan kuin kaikissa runoissa ja lauluissa maailman sivun.

Tule illalla / bambuverhojen läpi, / huoleti tule! / Jos äiti kysyy jotain, / sanon: tuuli kahahti. Tai: Älä hymyile / kuin vehmas vuori pilven / ylittäessä. / Kaikki arvaavat, että / olemme rakastuneet.

Murheellisempi on rouva Ono No Komache: Olen niin yksin. / Ruumis: kelluva levä, / juuresta poikki. / Varmaan menisin myötä / jos virta kiidättäisi.

Tämän runon kirjoittaja on Japanin naislyyrikoista kuuluisin, ja hän on aikoinaan ollut maansa muinaisuuden kuuluisin kaunotar. Eli vuosina 834–880.

Mutta: Shirakawassa / kirsikkapuun oksalla / pensaskerttunen / sen näköisenä että / kuulee kukkain puhetta. – Saattoi kyllä olla peipponen sireenipensaassa Niittykarhun gardenissa.

Kirsti Häppölä

Kirjoittaja on kirjaihminen Tuuloksesta.

Tanka

Lyhyt viesti rakastavaisten välillä

Tanka (jap. 短歌, ’lyhyt runo’) on japanilainen runouden laji. Tanka jakautuu perinteisesti kahteen lauseeseen. Japanin kielessä tanka kirjoitetaan usein yhteen suoraan riviin, mutta suomessa ja muissa kielissä jaetaan rivit yleensä viiteen tavukappaleeseen muotoon 5-7-5-7-7.

Tanka-runous (waka) syntyi Japanin Heian-aikakauden (794–1185) aikana. Alussa tanka oli erityisesti hovinaisten käytössä, mutta pian myös zen-munkit alkoivat käyttää runomittaa.

Tanka-runouden pitkän historian ajan suosituin käyttömuoto oli salaisena viestinä rakastavaisten välillä. Saapuessaan kotiin aamuisin, huviteltuaan koko yön rakastajan kanssa, hyvinkasvatetun henkilön oli tapana kirjoittaa välitön kiitosviesti vieraanvaraisuuden iloista.

Lähde: Wikipedia

Kommentoi