Lasten suusta kuulee mainioita selityksiä aikuisten asioille. Niinpä vanha sanonta: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää, selittyikin lapsen mielessä hyvin konkreettisesti vyöksi. Tämä tuli taas mieleen, kun kyselin Hämeenlinnan kaupunginjohtajaehdokkailta suhtautumista pitäjiin. Aija Tuimala jätti Tuuloksen pölyt taakseen kuntaliitoksen kätilöityään, ja vaikka hän joutuukin menneisyyden haamut täällä taas kohtaamaan, saattavat yhteiset kokemukset hyvinkin kuroutua koko kaupunkia yhdessä pitäväksi vyöksi.
Hämeessä ei ole totuttu kannoista juuri peräytymään, sadassakaan vuodessa, joten se puolikas väestä, joka kuntaliitosta vastusti, näkee sen yhtä huonona kuin miltä se näytti 12 vuotta sitten, ja se toinen puoli on edelleen sitä mieltä, että se oli ainoa oikea vaihtoehto niissä olosuhteissa. Saattaa olla, että Tuimala osaisi vieläkin kuljettaa tämän joukon haluamaansa päämäärään. Mikä se sitten lieneekin.
Tuimala on toiminut myös maakuntauudistuksen airuena, ja samalla tavalla kuin keskuskaupunki hyötyy, nyt jo ihan tutkitusti, kuntaliitoksesta reuna-alueiden jäädessä nuolemaan näppejään, on siitäkin nyt selvitys tehty, että maakuntauudistus tekee saman tempun isoille kaupungeille pienten jäädessä paitsioon. Ohjaako Tuimala jo toiseen kertaan kantakaupungin voittajahevosta?
Toinen kandidaatti, Olli-Poika Parviainen, saattaa itse olla se musta hevonen. Pitäjien näkökulmasta hänen lausumansa ovat ehkä jopa enemmän pientä ja paikallista ymmärtäviä. Ihan suoraa vastausta en silti saanut, kun kysyin että kuka se nyt sen kutsun hänelle lähetti. Huonoa kilpailijaa valintaryhmä ei kuitenkaan Tuimalan vierelle valinnut. Parviainen on erittäin taitava viestijä, mukavan ja vilpittömän mielikuvan synnyttävä symppis, joka vannoo hyvän yhteistyön nimeen ja tuntuu todella raikkaalta tuulahdukselta vanhaan kulttuuriin verrattuna. Muutosta tarvitaan, hän varmasti sitä toisi.
Lyhyt kontakti kummankin kanssa on vain pieni pintaraapaisu. Kumpikaan ei ensi kosketuksella tunnu pitäjille aivan umpisurkealta vaihtoehdolta. Toinen on ehkä pragmaattisempi ja tulossa tekemään kipeitä päätöksiä, toinen enemmän tulevaisuuteen uskovana haluaisi rakentaa juuri niin kivan kaupungin, mikä Hämeenlinnan visioon on piirretty. En ihmettele, että hallitus ei ole halunnut nostaa kumpaakaan toisen edelle. Kahden johtajan mallikin on varmasti jonkun mielessä viivähtänyt, kun näitä kahta niin erilaista ehdokasta on haastateltu.
Kumpaakin käy silti vähän sääliksi. Vedettävänä on sellainen reki, ettei sitä mikä tahansa hevonen edes pysty perässään kiskomaan. Eikä kovin moni kyllä tahtonutkaan.
Kahden johtajan mallikin on varmasti jonkun mielessä viivähtänyt, kun näitä kahta niin erilaista ehdokasta on haastateltu.