Vieraskynä: Hyvä, paha digitalisaatio

Miikka Lönnqvist

Koronapandemia on pakottanut lähes kaikki meistä ottamaan melkoisia digitaalisia harppauksia kuluneen vuoden aikana. Sellaisilla aloilla, joilla ihmisten välinen asiointi ja kanssakäyminen on ollut siirrettävissä etäyhteyksin tapahtuvaksi, se on myös tehty. Hieman liioitellen voisi sanoa, että lähes koko yhteiskunta on siirtynyt koronapandemian myötä etäyhteyksin ja verkon välityksellä kommunikoivaan maailmaan – monessa tapauksessa sen suuremmin seurauksiakaan pohtimatta.

Sanotaan, että pakko on paras konsultti. Nyt otetun digiloikan hyppääminenkin olisi todennäköisesti kestänyt huomattavasti pidempään, ellei koronapandemia olisi pakottanut meitä kaikkia muuttamaan toimintaamme. Monessa tapauksessa muutos on ollut enemmän kuin tarpeellinen, mutta vauhti, jolla se on tapahtunut, ei ole kaikissa tilanteissa pitänyt kaikkia mukana. Vanhukset, vähävaraiset ja eri tavoin heikommassa asemassa olevat ovat olleet vaarassa jäädä kelkasta.

Usein taitojen puute ei ole suurin este digitaalisten palveluiden käytölle, vaan monesti pääsy palveluiden äärelle on suurempi ongelma. Esimerkiksi kirjastojen sulkeutuminen koronan takia viime keväänä esti monen vähävaraisen kansalaisen pääsyn kirjastojen yleisten tietokoneiden kautta verkkopalveluiden ääreen. Haja-asutusalueilla puolestaan internetyhteyksien toimivuus on lisännyt eriarvoisuutta puhtaasti asuinpaikan perusteella. Monella meillä olisi älypuhelin, jolla kyllä pääsisi verkkopalveluiden ääreen, mutta usein palveluita ei sitten pystykään käyttämään puhelimen nettiselaimella.

Kun koronapandemia aikanaan hellittää, elämme paljon digitaalisemmassa yhteiskunnassa kuin koskaan aiemmin. Monelta osin muutos jää pysyväksi, ja se on meidän kaikkien etu. Silti meillä on iso työ sen kanssa, että saamme palvelut sellaiseksi, että ne ovat aidosti meidän kaikkien käytettävissä.

Erityisesti meidän maalaisten tulee olla tässä asiassa hereillä, sillä digitalisaatio ja hyvin toimivat digitaaliset palvelut ovat asia, joka tulevaisuudessa pitää myös harvemmin asutut alueet elinvoimaisina ja palveluiden piirissä.

Kirjoittaja on SOSTE ry:n hallintojohtaja Hämeenkoskelta.

Monessa tapauksessa muutos on ollut enemmän kuin tarpeellinen, mutta vauhti, jolla se on tapahtunut, ei ole kaikissa tilanteissa pitänyt kaikkia mukana.

Miikka Lönnqvist

Kommentoi