Päivän sana: Minä olen tie, totuus ja elämä

Maarit Maatraiva

Päivän Sana

Tämä ruumis kun kylmäksi jäähtyvä on ja kun kuolema silmäni sulkee.

Kuulostaa karulta! Mutta tämä vanha hautajaisvirsi on tuonut ihmisille lohtua vuosisatojen aikana.

Virren 622 suosio on vähentynyt vuosien saatossa. Muutama vuosikymmen sitten virren sanat olivat vielä sopivat. Elämä oli pelkkää niukkuutta suurelle osalle suomalaisista. Maallinen vaellus ei ollut eväsretki kukkaniityllä vaan juoksu rakkoisilla jaloilla pimeässä korvessa. Kuoleman merkitsi ensisijaisesti lepoa ja rauhaa.

Monella on kova taivasikävä. Rakkaimmat ovat jo siirtyneet rajan toiselle puolelle, Herran hyvään huomaan ja omainen on orpona maan päällä. Mutta taivas ei kuulu meille, vaan niille, jotka ovat sinne kutsuttuja. Jeesus lähettää kutsun, kun sen aika on.

Taivasta ei meille näytetä, jotta mielenkiintomme kohdistuisi niihin asioihin, jotka ovat nyt eläessä tärkeitä. Jumalan ja lähimmäisen rakastaminen olkoon työtämme maan päällä.

Kirjoittaja on Hauhon seurakunnan pastori.

Kommentoi