Televisiosta, ja osin myös radiosta, olen seurannut suomalaisten edesottamuksia Planican MM-hiihdoissa. Tähän mennessä suurimmat hurraa-huudot ovat kirvonneet niille joukkueen edustajille, jotka ovat pystyneet pysymään edes pystyssä oman suorituksensa. Eikä ole silti tarvinnut kurkku käheänä kiljua. Käsittämättömän huonolla tasapainolla on päästy huipulle. Tuskin pärjäisivät Speden peleissä: silmät kiinni nyt, jalasta kiinni nyt…