Jos olisin tiistaina lopettanut aluevaltuuston kokouksen seuraamisen silloin, kun myötähäpeä oli korkeimmillaan, olo olisi paljon lohduttomampi kuin nyt. Kokouksen ensimmäisten tuntien aikana kylmä hiki virtasi pitkin selkäpiitä, kun verkkokalvolle piirtyi pelkkää painajaista siitä, millaisiin käsiin meidän hyvinvointimme onkaan uskottu. Kun kompuroinnista toiseen sekoillut kaaos äänesti siitä, mitä heille pitäisi maksaa yhteisten asioittemme hoitamisesta, teki mieli huutaa ääneen: ei latin latia! Tiistain epäonnistumisesta ei ansainnut palkkiota sen enempää kokouksen järjestäjä kuin sen osallistujatkaan. Kolmossivun uutiskuilusta löydät silti ne summat, mitkä palkkioiksi päätettiin.