Pääkirjoitus | Suunnaton riemu – ja jäätävä pelko

Ysiviis, never forget muistutti Timo Jutila televisiomainoksessa jokin aika takaperin. Eikä se unohdu. Nousin summerin soidessa sohvalta seisomaan olohuoneen lattialle ja lauloin poikani kanssa ääneen Maamme-laulua. Illalla menin melkein kaikkien kynnelle kykenevien tavoin Helsingin keskustaan juhlimaan ihmettä, ensimmäistä maailmanmestaruutta, joka oli ollut aina niin lähellä ja aina niin kaukana. Silloin oli kevät, ja riehaantuminen oli meille paljon helpompaa kuin tämän päivän olympiavoittajille pakkasen ja lumimyräkän keskellä.