Politiikassa asiat ovat taas juuri sitä, miltä ne näyttävät. Yleviltä kuulostavien uudissanojen käyttö rumien tekojen pintakiillotukseen on jo liian vanha vitsi. Demokratiaraha ei näytä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseltä. Se näyttää ahneudelta ja oman edun tavoittelulta.
Työmies on aina palkkansa ansainnut, vähän laiskempikin, mutta minä en kykene näkemään mitään muuta kuin röyhkeyttä siinä, että poliittiset päättäjät vaativat nyt itselleen moninkertaisesti enemmän rahaa luottamustehtäviensä hoitamisesta kuin mitä heille aikaisemmin on maksettu.
Kanta-Hämeen puoluejärjestöjen itse itselleen aluevaltuustotyöstä esittämät ryhmärahat ovat yli kymmenen kertaa suuremmat kuin mitä niille tällä hetkellä esimerkiksi Hämeenlinnan valtuustotyöstä maksetaan. Selitykseksi tarjotaan työn paljon suurempaa mittakaavaa kuin mihin valtuustoissa on totuttu. Hämeenlinnan valtuuston budjetti on kuitenkin ollut melkein puolet aluevaltuustoille nyt suunnitellusta talousarviosta, ja Hämeenlinnassa myös asuu 40 prosenttia koko Kanta-Hämeen maakunnan asukkaista. Ei siis todellakaan kymmenesosaa. Siinä missä Hämeenlinnan valtuustoryhmille on maksettu tukea ”toimintaedellytysten parantamiseksi” yhteensä vajaat 10 000 euroa vuodessa, ovat alueen puolueet nyt tiedottaneet, että hyvinvointialueen budjettiin pitää vuosittain varata heille yhtä valtuustoryhmää varten 8000 euroa ja jokaista valtuutettua kohden 4000 euroa.
Puolueet uskovat siis yksin tarvitsevansa saman verran tukea kuin koko Hämeenlinnan valtuusto nyt saa sisäiselle toiminnalleen ja niille toimenpiteille, joilla kukin valtuustoryhmä aikoo edistää kunnan asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia. Maltan tuskin odottaa niitä torikokouksia, mitä näillä rahoilla hämäläisille järjestetään.
Valtioneuvoston lausunnoissa taitaa olla vielä sellainenkin kohta, jossa hyvinvointialueen yhdeksi tavoitteeksi on asetettu kustannusten kasvun hillitseminen. Muutama vuosi takaperin puhuttiin soteuudistuksella tavoiteltavista miljardisäästöistä, mutta poliittisten neuvottelujen edetessä sanavalinnat sen suhteen ovat kummasti loiventuneet. Kun lueskelin puolueiden meille lähettämiä perusteluita omille palkkiovaatimuksilleen, ymmärsin hyvin miksi.
Kanta-Hämeen kunniaksi on sanottava, että he eivät ole yksin. Sama kähmintä on käynnissä koko Suomen maassa, samalla kun valtakunta suree velkaantumistaan ja muutenkin riittämättömiä resursseja sote-palveluiden asianmukaiseen järjestämiseen.
Sekin on syytä sanoa, että ihan kaikki puolueet eivät ole kannattaneet tätä järjestelmää. Kokemuksesta viisastuneena en silti oikein jaksa uskoa, että nekään kieltäytyvät rahoista sitten, kun pottia jaetaan. Lopullisesti summat päättää uusi aluevaltuusto. Toivottavasti kansalaiset valitsevat sinne sellaiset ihmiset, joilla on niin paljon maalaisjärkeä vielä matkassaan, ettei nyt sentään ihan mahlottomia jonsei vihlonviimeisiä aleta ahnehtia.
Maltan tuskin odottaa niitä torikokouksia, mitä näillä rahoilla hämäläisille järjestetään.