Kun ajelimme viikonvaihteessa pitkin pitäjiä tallentamassa kameralla kauniita kirkkojamme värikkäisssä syysvaatteissaan, sain nauttia sekä upeasta auringonpaisteesta, villeinä tuulessa kieppuvista syksyn lehdistä että vallan vaarallisesti ohittelevista autoilijoista.
Kuten ehkä vuosien saatossa on jo käynyt ilmi, olen umpisurkea kuski. Sen takia toisten ihmisten toiminta liikenteessä on itselleni tärkeä henkivakuutus. Jos kaikki noudattavat yhteisiä pelisääntöjä, minullakin on mahdollisuus selviytyä.
Niitä kaistapäisiä ohituksia katsellessani mietin sitä, että jos jokainen jonossa olija pitäisi oman etäisyytensä edellä ajavaan niin pitkänä kuin tur-val-li-suus-vä-li edellyttäisi, äkkijarrutuksia jonoissa ei tarvittaisi.
Jos jokainen odottaisi omaa vuoroaan siellä tienhaarassa niin kauan, että se sieltä vasemmalta tuleva ehtisi mennä ensin ohi, ei vaarallisia äkkijarrutuksia tulisi siitäkään, että väärään väliin tunkeva ei ehdikään saada omaa nopeuttaan tarpeeksi nopeaksi tarpeeksi nopeasti.
Metsän eläimet lukevat ohikulkevaa liikennettä vielä minuakin huonommin, ja sekin on syytä nyt syksyn saavuttua muistaa. Hirvien kiima-aika ja muutto talvilaitumille yhdessä lauantaina käynnistyvän hirvenmetsästyskauden kanssa saavat eläimet liikkeelle. Tarkkana kannattaa täällä pitäjissäkin olla; varsinkin niiden hirvistä varoittavien liikennemerkkien osoittamilla alueilla. Niitä ei ole sijoitettu sinne tänne sattumalta, vaan kokemuksen – onnettomuustilastojen – pohjalta. Hirvillä ja kauriillakin on oma tieverkostonsa, ja risteyskohdat meidän ihmisten autoteiden kanssa ovat kaikille vaarallisia.
Hipaisua ei lasketa kuuluu niihin sanontoihin, joita itse viljelen vuolaasti. Eikä viikonlopun liikenteessäkään päästy edes lähelle hipaisua, kun itse istuin tällä kertaa vain pelkääjän paikalla. Senpä vuoksi minulla olikin enemmän aikaa seurailla syysluontoa ja muiden tiellä kulkijoiden toimintaa. Silti säikäytti, kun omalla kaistalla tuli auto vastaan niin kovalla vauhdilla, että kuljettajani joutui jarruttelemaan ja ohjaamaan omaa autoamme varmuuden vuoksi lähemmäksi oikeaa reunaa, jos ihan hullussa paikassa jonon ohi lähtenyt ei olisikaan ehtinyt palata ajoissa omalle kaistalleen. Jäin siinä miettimään, että miten itse olisin osannut vastaavassa tilanteessa toimia, enkä vieläkään voi kovin paljon laskea oman onnistumiseni varaan, vaikka ja koska kilometrejä kertyykin koko ajan enemmän. Meille kaikille on pelkästään turvaksi, jos ja kun sinä ajat aina minua paremmin – ja säilytät turvallisuusvälin tarpeeksi pitkänä.
Kirjoittaja on Keski-Hämeen uutistuottaja.
Hirvillä ja kauriillakin on oma tieverkostonsa, ja risteyskohdat meidän ihmisten autoteiden kanssa ovat kaikille vaarallisia.