Vanha koira oppii, ja kissan häntä nousee

Merja Hirvisaari

Takana on nyt aika monta sellaista viikkoa, joissa päivissä eivät riittäneet tunnit eivätkä viikoissa oikein päivätkään kaikkeen siihen, mitä piti saada aikaan. Välillä on silmissä kimmeltänyt epätoivo, tai pelko epäonnistumisesta, välillä silkka ilo — ja kiitollisuuskin mahtui mukaan.

Haluatko lukea koko artikkelin?

Tilaa digi ja pääset lukemaan kaikki Keski-Hämeen sisällöt.

Tilaa 1 kk 1 € Tilaa 3 kk 4 €/kk Olen jo tilaaja