Vieraskynä Ei koskaan enää yksin

VENÄJÄ on jo yli kahden kuukauden ajan terrorisoinut Ukrainaa tuhoten ja surmaten. On kevät, mutta versooko siellä enää elämä ja elääkö toivo, kun ihmisiä kuolee ja mielen täyttää epätoivo? Jääkö aikaa nähdä, miten sini- ja talitiaiset käyvät tutustumassa kilvan puuhun kiinnitettyyn linnunpönttöön? Miten ne kurkistavat vuorollaan pöntön sisään, viivähtävät hetken siellä, tutkivat sitä myös ulkopuolelta ja pohtivat kuumeisesti, toimisiko se turvapaikkana tulevana kesänä. Tämä samoin kuin mustarastaan laulu ovat sielläkin merkkejä keväästä, uudesta elämästä ja toivosta. Vai ovatko?